Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen merkittävä tuomio viitoittaa tietä eurooppalaisille ilmasto-oikeudenkäynneille ja saattaa vaikuttaa eurooppalaisiin yrityksiin

Vaikka EIT katsoi, ettei yksityishenkilöiden valituksia voitu ottaa tutkittavaksi, merkityksellistä on, että tapauksessa Verein KlimaSeniorinnen Schweiz ym. v. Sveitsi (hakemus nro 53600/20) se sen sijaan vahvisti, että ympäristöjärjestöillä on oikeus tehdä tällaisia valituksia ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattuun oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta sisältyy oikeus siihen, että valtion viranomaiset suojelevat ihmisiä tehokkaasti niiltä vakavilta haittavaikutuksilta, joita ilmastonmuutoksella on ihmisten elämään, terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

EIT katsoi, että Sveitsi oli laiminlyönyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiset, ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevat velvollisuutensa. Sitä koskevan kansallisen sääntelyn valmistelussa oli kriittisiä puutteita: Sveitsin viranomaiset eivät esimerkiksi olleet asettaneet kasvihuonekaasupäästöille määrällisiä rajoituksia.

Tuomio on ennakkotapaus, joka vaikuttaa merkittävästi tuleviin ilmasto-oikeudenkäynteihin Euroopassa. Se korostaa entistä voimakkaammin Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyneiden valtioiden velvollisuutta ryhtyä tehokkaisiin toimiin ilmastonmuutosta vastaan. Tapaus vahvistaa myös sen, että ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen välillä on yhteys, mistä seuraa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen kuuluu osana valtion velvollisuuteen suojella ihmisoikeuksia. Ilmastonmuutoksen vastaisten toimien toteuttaminen edellyttää viime kädessä vihreään teknologiaan tehtäviä investointeja ja eurooppalaisten yritysten päästöjen vähentämistä.

Ympäristöjärjestöillä on oikeus haastaa viranomaiset oikeuteen riittämättömien ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden perusteella

Verein KlimaSeniorinnen Schweiz ym. v. Sveitsi tapauksessa EIT katsoi, etteivät sveitsiläiset tuomioistuimet tarjonneet valituksen tehneelle ympäristöjärjestölle lainkaan tehokkaita oikeussuojakeinoja. Sveitsiläiset tuomioistuimet eivät esittäneet vakuuttavia perusteluja sille, miksi ne eivät katsoneet tarpeelliseksi ottaa järjestön tekemiä valituksia tutkittaviksi eivätkä valitukset sivuuttaessaan ottaneet huomioon ilmastonmuutosta koskevaa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. Näin ollen järjestölle Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli rikottu.

EIT otti tutkittavaksi vain ympäristöjärjestön valituksen ja korosti, että ympäristöjärjestöjä tarvitaan valvomaan ilmastonmuutoksen hillintää koko ihmiskunnan yhteisenä huolenaiheena ja että sukupolvien välistä vastuunjakoa tulee edistää. Näin EIT asetti ympäristöjärjestöjen valituskynnyksen matalaksi.

Kaikissa muissa samaan aikaan annetuissa ratkaisuissaan EIT sitä vastoin hylkäsi valitukset, jotka olivat yksityishenkilöiden tekemiä. Kynnys sille, että yksityishenkilön väite hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisten oikeuksiensa loukkaamisesta voitaisiin ottaa tutkittavaksi, on EIT:n linjauksen myötä korkea. EIT painotti sen sijaan joukkokanteiden roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. (Carême v. Ranska, Duarte Agostinho ym. v. Portugali ja 32 valtiota sekä yksityishenkilövalittajat tapauksessa Verein KlimaSeniorinnen Schweiz ym. v. Sveitsi.)

EIT antoi siis ympäristöjärjestöille valtuudet vahtia Euroopan viranomaisten ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteitä. Euroopan ympäristöjärjestöillä on nyt laajat mahdollisuudet patistaa kansallisia viranomaisia oikeuskeinoin ilmastonmuutoksen torjuntaan ja tarvittaessa jopa haastaa niitä oikeuteen. Tällä voi olla kauaskantoiset vaikutukset, sillä useat järjestöt saattavat nyt nähdä oikeudenkäynnit entistä arvokkaampana keinona ilmastonmuutoksen torjumisessa, mikä tulee kasvattamaan ilmasto-oikeudenkäyntien lukumäärää entisestään.

Valtioiden tulee ryhtyä riittäviin ja tehokkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

EIT päätti tapauksessa Verein KlimaSeniorinnen Schweiz ym. v. Sveitsi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattuun oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta sisältyy oikeus siihen, että valtion viranomaiset suojelevat ihmisiä tehokkaasti niiltä vakavilta haittavaikutuksilta, joita ilmastonmuutoksella on ihmisten elämään, terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyneille valtioille tämä oikeus merkitsee positiivista velvoitetta ryhtyä riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tarkalleen ottaen EIT korosti, että kun oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta suojellaan tehokkaasti, se edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen merkittävää ja asteittaista vähentämistä, jotta ilmastoneutraalius saavutetaan seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä tarkoittaa myös tieteelliseen tietoon perustuvien tavoitteiden asettamista, etenemisreittien asettamista tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tuloksien asianmukaista seurantaa.

Sveitsin valtion ilmastonmuutoksen torjuntatoimenpiteiden osalta EIT totesi, ettei Sveitsi ollut luonut riittävää sääntelyä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sveitsi ei esimerkiksi ollut asettanut kasvihuonekaasupäästöille määrällisiä rajoituksia eikä päässyt aiemmin asetettuihin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteisiinsa. Sveitsi ei siten ollut toiminut oikea-aikaisesti eikä tarkoituksenmukaisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, minkä johdosta se oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa eikä ollut ennakoivasti suojellut perusoikeuksia.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla siis edellyttää, että Euroopan viranomaiset ryhtyvät asianmukaisiin ja tieteellisesti hyväksyttäviin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja varmistavat näiden toimien tehokkaan toteutuksen, jotta hiilineutraalius voidaan saavuttaa seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Kansalliset viranomaiset voivat kuitenkin itse päättää toimista, joilla tavoitteisiin pyritään, joten hiilineutraaliuden tavoittelussa voidaan hyödyntää myös kansallisia ratkaisuja ja innovaatioita. Kunnollisten tavoitteiden asettamisen ja oikea-aikaisen saavuttamisen seuraaminen on ensisijaisesti ympäristöjärjestöjen ja kansallisten tuomioistuinten tehtävä, mutta valtiot lopulta vastaavat EIT:lle riittämättömästä ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Nyt annetun ratkaisun mukaan valtioilla on velvollisuus luoda tarvittavaa sääntelyä ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla estetään ilmakehän kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuuksien nousu sekä peruuttamattomat haittavaikutukset 8 artiklassa taatuille ihmisoikeuksille. EIT kiinnitti erityistä huomiota ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen ja Pariisin ilmastosopimukseen. Ihmisoikeuksien tosiasiallinen kunnioittaminen edellyttää, että valtiot sitoutuvat kasvihuonekaasupäästöjään vähentäviin toimiin, joilla pyritään ilmastoneutraaliuteen lähtökohtaisesti seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Valtioiden tulee ryhtyä toimiin hyvissä ajoin tarkoituksenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla, kun ne laativat ja toteuttavat ilmastotoimenpiteitä ja -sääntelyä. Nyt ratkaistussa tapauksessa ei suoraan käsitelty yritysten toimintaa, mutta jos valtioiden edellytetään varmistavan tarkoituksenmukaiset päästövähennykset, se vaikuttaa epäsuorasti kaikkeen taloudelliseen toimintaan.

Tulevaisuuden näkymät

EIT:n tuomio avaa uusia mahdollisuuksia ilmastovaikutusoikeudenkäynteihin. EIT totesi, että ihmisoikeuksien valvonnasta vastaavana tuomioistuimena se ei voi jättää huomiotta vallitsevaa tilannetta, jonka vakavuuteen on tieteellisen tiedonkin perusteella välttämätöntä reagoida. Valtioilla on velvollisuus torjua ilmastonmuutosta, mutta on niiden itsensä päätettävissä, millä keinoin ne ilmastotavoitteisiin pyrkivät.

Eri puolilla maailmaa on jo käynnissä useita ilmastonmuutokseen liittyviä oikeudenkäyntejä, ja nyt kun EIT:n tuomio vahvistaa peruuttamattomalla tavalla ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välisen oikeudellisen yhteyden, ilmasto-oikeudenkäynnit saattavat jatkossa yleistyä Euroopassa.