Energiaturvallisuus vaatii oikeudellista ketteryyttä ja pitkäjänteisyyttä

Energiaturvallisuuden varmistaminen edellyttää monipuolista sääntelykehikkoa, joka tasapainoilee useiden, toisinaan ristiriitaisten tavoitteiden välillä. Millaisia oikeudellisia ratkaisuja Suomessa on kehitetty energiaturvallisuuden vahvistamiseksi, ja mitkä ovat keskeisimmät haasteet tulevaisuudessa?

Huoltovarmuusvelvoitteet ja niiden kehitys osana energiaturvallisuutta

Suomen huoltovarmuusjärjestelmä on perinteisesti perustunut valtion varmuusvarastoihin, vapaaehtoiseen turvavarastointiin sekä eräisiin lakisääteisiin varastointivelvoitteisiin. Huoltovarmuuden turvaamisesta annettu laki muodostaa järjestelmän oikeudellisen perustan, ja yksityisten toimijoiden varastointivelvoitteet perustuvat muun muassa öljytuotteiden ja maakaasun osalta EU-sääntelyyn ja sen kansalliseen toimeenpanoon. Järjestelmä on toiminut Suomessa vuosikymmeniä ja osoittautunut tehokkaaksi keinoksi varmistaa energian saatavuus kriisitilanteissa.

Energiamarkkinoiden muuttuessa järjestelmää on jouduttu arvioimaan uudelleen. Öljytuotteiden varastointivelvoitteita on jo pitkään säännelty EU-tasolla, ja esimerkiksi maakaasun varastoinnista annettiin uusi EU:n asetus vuonna 2022 osana unionin pyrkimystä vähentää riippuvuutta venäläisestä maakaasusta. Asetus asetti jäsenvaltioille velvoitteen täyttää kaasun maanalaiset varastot vuosittain vähintään 90 prosenttiin niiden kapasiteetista ennen lämmityskautta.

Suomessa maakaasun merkitys energiantuotannossa on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin monessa muussa EU-maassa, mikä tekee varastointivelvoitteen soveltamisesta erityisen haastavan maakaasun varastointikapasiteetin ollessa Suomessa hyvin rajallinen.

Huoltovarmuusvelvoitteiden kehittäminen osoittaa, kuinka tärkeää on säilyttää kansallisen sääntelyn joustavuus ja kyky reagoida nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Samalla EU-sääntelyn soveltaminen nostaa esiin kysymyksen siitä, miten yhtenäiset velvoitteet toimivat eri jäsenmaissa, joiden energiarakenteet ja -riippuvuudet poikkeavat merkittävästi toisistaan. On varmistettava, että velvoitteet eivät muodostu kohtuuttomaksi kustannustaakaksi, mikä voisi vaarantaa energian kohtuuhintaisuuden.

Sähkömarkkinasääntelyn haasteet äärimmäisissä tilanteissa

Suomen sähkömarkkinat toimivat osana pohjoismaista sähköpörssiä, jossa sähkön hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Järjestelmä on lähtökohtaisesti tehokas ja edistää energian optimaalista käyttöä. Talvella 2022–2023 koetut sähkön hintapiikit nostivat kuitenkin esiin kysymyksen siitä, miten äärimmäisissä tilanteissa tulisi toimia ja millaisia oikeudellisia keinoja on käytettävissä.

Sähkömarkkinalaissa ja valmiuslaissa on säädetty Fingridin ja viranomaisten valtuuksista puuttua markkinoiden toimintaan poikkeusoloissa. Käytännössä näitä valtuuksia ei ole juurikaan jouduttu käyttämään, mikä on osoitus markkinoiden toimivuudesta. Hintapiikkien aikana syntyi kuitenkin keskustelua siitä, tulisiko sähkön hintaan puuttua sääntelyllä kuluttajien suojelemiseksi.

EU:n neuvosto antoi lokakuussa 2022 asetuksen korkeisiin energiahintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä, joka velvoitti jäsenvaltioita toteuttamaan sähkön kysynnän vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä ottamaan käyttöön lähinnä inframarginaalisia sähköntuottajia koskeva tulokatto sekä tiettyjä energia-alan yrityksiä koskeva solidaarisuusmaksu. Suomessa ei otettu käyttöön asetuksessa tarkoitettua tuottokattoa, vaan tietyille sähköä tuottaville tai toimittaville yrityksille säädettiin erityinen väliaikaisesti voimassa ollut voittovero, joka oli 30 prosenttia sähköliiketoiminnan tuloksesta 10 prosentin oman pääoman tuoton ylittävältä osalta. 

Pikaisella aikataululla valmistellun voittoveron laskentatapaan liittyi useita ongelmia esimerkiksi sen vuoksi, että verorasitus kohdistui verovelvollisiin käytännössä sattumanvaraisesti riippuen yrityksen liiketoiminta- ja rahoitusmallista, eikä verotus välttämättä kohdistunut pelkästään yrityksen ylimääräisiin voittoihin. Veron pelättiin vaarantavan myös investointeja vihreään siirtymään ja tuotantokapasiteettiin. Helsingin hallinto-oikeus katsoi vuonna 2025, ettei EU-asetuksen mukaista tuottokattoa voitu korvata kansallisella voittoverolla, ja piti veroa EU-oikeuden vastaisena. Asia on parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana.

Kokemukset hintakriisistä ja väliaikaisista markkinatoimenpiteistä ovat nostaneet esiin keskeisen jännitteen, kuinka tasapainottaa markkinoiden tehokkuuden ja vapauden sekä tarpeen suojella kuluttajia ja yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja äärimmäisissä tilanteissa. Tämä tasapainottelun haaste on noussut pysyväksi teemaksi energiaoikeudellisessa keskustelussa. Viimeisin esimerkki on parhaillaan lausuntokierroksella oleva hallituksen esitysluonnos sähkön vähittäismyyntihintojen sääntelystä sähkön hintakriisin aikana, jolla varauduttaisiin mahdollista tulevaa hintakriisiä varten. 

Ehdotuksen tavoitteena on turvata kohtuuhintaisen energian saatavuus sähkön hintakriisin aikana kotitalouksille sekä pienille yrityksille, jos Euroopan unionin neuvosto julistaa Suomea koskevan tai unionin laajuisen sähkön hintakriisin.

Lupaprosessit ja verkon kehittäminen pullonkaulana

Energiaturvallisuuden kannalta on olennaista, että sähkö- ja energiainfrastruktuuria voidaan kehittää riittävän nopeasti vastaamaan muuttuvia tarpeita. Uusiutuvan energian lisääntyminen, sähköistyminen ja teollisuuden muutokset edellyttävät merkittäviä investointeja energiaverkkoihin. Lupaprosessien pitkittyminen on kuitenkin tunnistettu yhdeksi keskeisimmistä esteistä infrastruktuurin kehittämiselle.

Kantaverkon laajennushankkeisiin liittyvät lupa- ja valitusprosessit voivat kestää useita vuosia. Erityisesti ympäristöasioihin, maankäyttöön ja maanomistajien oikeuksiin liittyy monimutkaisia oikeudellisia kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on hankkeiden onnistumisen edellytys. Euroopan unionissa on tunnistettu nopeiden lupaprosessien merkitys energiamurrokselle. 

Uusiutuvan energian direktiivin uudistuksessa (RED III) vuonna 2023 otettiin käyttöön ns. kiireellisyyskriteerit, joiden mukaan uusiutuvan energian hankkeet ja niihin liittyvä verkkoinfrastruktuuri voidaan katsoa ensisijaiseksi yleisen edun kannalta. Tämä voi nopeuttaa lupamenettelyjä ja vaikuttaa myös harkinnanpainoon ristiriitatilanteissa.

Suomessa on viime vuosina toteutettu useita lainsäädäntömuutoksia, joilla on pyritty nopeuttamaan energiainfrastruktuurin ja uusiutuvan energian hankkeiden lupaprosesseja. Keskeisenä haasteena on lupamenettelyjen nopeuttaminen siten, ettei oikeusturva, ympäristövaikutusten asianmukainen arviointi tai muutoksenhakuoikeus heikkene. Oikeudellisesti tämä edellyttää tapauskohtaista harkintaa siitä, missä määrin yleinen etu voi oikeuttaa poikkeuksia tavanomaisista menettelytavoista. 

Käytännön esimerkkejä uudistuksista ovat uusiutuvan energian hankkeiden aseman vahvistaminen luonnonsuojelulainsäädännössä erittäin tärkeän yleisen edun perusteella, YVA-menettelyn ja Natura-arvioinnin aiempaa tiiviimpi yhteensovittaminen sekä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita koskevat säännökset, joilla lupamenettelyjen määräaikoja voidaan lyhentää. Näitä täydentää valtakunnallinen yhden luukun lupamalli, jonka myötä vuoden 2026 alusta toimintansa aloittanut uusi Lupa- ja valvontavirasto kokoaa keskeiset lupa- ja valvontatehtävät yhteen ja vähentää hallinnollista päällekkäisyyttä ilman, että oikeussuojakeinoista luovutaan. 

Ydinvoima ja uudet teknologiat – sääntelykehikon joustavuus koetuksella

Ydinvoiman rooli Suomen energiaturvallisuudessa ja toimitusvarmuudessa on vahvistunut merkittävästi. Olkiluoto 3:n käynnistyminen ja keskustelu uusista ydinvoimalahankkeista ovat nostaneet esiin kysymyksiä siitä, onko sääntelykehikko valmis tukemaan uusia toimintamalleja.

Suomen ydinenergialain kokonaisuudistus vastaa tähän haasteeseen. Uudistuksen tavoitteena on teknologianeutraalimpi ja riskitietoisempi sääntely, joka mahdollistaa muun muassa pienet modulaariset reaktorit (SMR) kaukolämmön ja teollisuuden energian tuotannossa. Tarkoituksena on sovittaa yhteen sääntelykehikon joustavuus uusille teknologioille ja korkean turvallisuustason säilyttäminen. Uudistuksessa esitetään tyyppihyväksynnän kaltaista ydinlaitoskonseptin arviointimenettelyä, mikä mahdollistaa myös ulkomailla kehitettyjen ratkaisujen käyttöönoton Suomessa, jos ne täyttävät turvallisuusvaatimukset.

Lupajärjestelmää uudistetaan modulaariseksi. Uudessa järjestelmässä periaatepäätös painottuisi yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin, kun taas sijaintipaikan soveltuvuus ja laitoskonseptin turvallisuuskysymykset käsiteltäisiin erikseen. Käyttöluvan jatkamisen edellytyksiä kevennettäisiin, mikä parantaisi ennustettavuutta pitkän elinkaaren hankkeissa. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.

Tasapainon etsiminen muuttuvassa toimintaympäristössä

Energiaturvallisuuden varmistaminen on pitkäjänteistä työtä, joka edellyttää toimivaa oikeudellista kehikkoa. Samalla sääntelyn on oltava riittävän joustava reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin, kuten viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet. Niin kauan kuin geopoliittinen ympäristö pysyy epävakaana, on energiaturvallisuuteen kiinnitettävä erityistä huomiota.

Keskeistä on löytää tasapaino eri tavoitteiden välillä. Tasapainottelussa vastakkain ovat yhtäältä vakaus ja joustavuus, toisaalta markkinaehtoisuus ja kuluttajansuoja sekä nopeus ja oikeusturva. Suomessa on kehitetty toimivia ratkaisuja monilla näistä osa-alueista, mutta työ ei ole valmis. Energiamurros jatkuu, ja oikeudellisten ratkaisujen on kehityttävä sen mukana.

Samalla kun kehitämme kansallista sääntelyä, on tärkeää seurata tarkasti EU:n energiapolitiikan kehitystä ja osallistua aktiivisesti sääntelyn valmisteluun. Energia-ala on luonteeltaan yhä kansainvälisempi, ja kansallinen energiaturvallisuus on kiinteästi sidoksissa eurooppalaisiin ja globaaleihin kehityskulkuihin. Oikeudellisen asiantuntemuksen rooli on tässä työssä keskeinen, ei pelkästään ongelmien ratkaisemisessa, vaan myös tulevien haasteiden ennakoinnissa ja ennaltaehkäisyssä.

Castrén & Snellman on yhteistyökumppanina Keskuskauppakamarin Suuressa ilmasto- ja energiapäivässä, joka järjestetään 11.2.2026 Musiikkitalolla ja livestreamina. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täällä.