2.3.2021

Koronapandemian opit – olosuhdemuutoksista sopiminen tarkentuu

Koronapandemian vaikutukset alkoivat näkyä asiakasyritystemme liiketoiminnassa viime vuoden alkuvaiheilla. Saimme runsaasti tiedusteluja pandemian oikeudellisesta merkityksestä ja muun muassa siitä, miten pandemia mahdollisesti vaikuttaisi sopimussuhteisiin ja -velvoitteisiin.

Jo tuolloin oli nähtävissä, että esiin nousisivat erityisesti kysymykset ns. force majeure-lausekkeiden tulkinnasta ja yleisemminkin sopimusvelvoitteisiin liittyvistä suoritusesteistä sekä sopimusten kohtuullistamisesta. Ja näin kävikin: viimeisen vuoden aikana olemme avustaneet asiakkaitamme useissa toimeksiannoissa, jotka ovat liittyneet mainittuihin kysymyksiin ja joissa niitä on viime kädessä arvioitu oikeudenkäynneissä ja välimiesmenettelyissä.

Tässä kirjoituksessani käyn läpi joitakin havaintojani, jotka perustuvat erityisesti Riitojen ratkaiseminen -asiantuntijaryhmämme kokemuksiin kuluneena vuonna. Kerron myös, mitä seikkoja näiden kokemustemme perusteella on hyvä ottaa huomioon jatkossa, kun arvioidaan koronapandemian ja muidenkin ulkoisten olosuhdemuutosten vaikutuksia sopimussuhteisiin. Käyn läpi suoritusesteitä ja force majeure -lausekkeita sekä sopimuksen kohtuullistamista pandemian valossa.

Lähtökohtana sopimusten sitovuus muuttuneissakin olosuhteissa

Sopimusoikeutemme rakentuu sopimuksen sitovuuden periaatteen varaan. Periaate tarkoittaa, että sopijapuolten on täytettävä sopimusvelvoitteensa. Viime kädessä velvoitteet voidaan panna täytäntöön ulosottoteitse tuomioistuimen tai välimiesoikeuden antaman tuomion perusteella.

Sopimusvelvoitteen laiminlyönnistä seuraa myös lähtökohtaisesti velvollisuus korvata sopimuskumppanille aiheutuneet vahingot. Vahvana pääsääntönä on, että sopimuksen sisältö – eli sopimuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet – määräytyy sopimuksentekohetkellä ja että sopimus sitoo myös muuttuneissa olosuhteissa.

Edellä mainitusta pääsäännöstä huolimatta koronapandemia tai muu olosuhdemuutos saattaa tietyin poikkeuksellisin edellytyksin vaikuttaa sopijapuolten sopimusvelvoitteisiin.

Sopijapuolella velvollisuus pyrkiä sopimusvelvoitteen täyttämiseen esteestä huolimatta 

Jos sopimusvelvoitteen täyttämiselle on este, jota suoritusvelvollinen sopijapuoli ei pysty voittamaan, tai jos sopimuksen täyttäminen edellyttäisi kohtuuttomia uhrauksia, sopijapuoli saattaa vapautua sopimusvelvoitteestaan. Tällöin on oikeudellisesti kyse ylivoimaisesta esteestä (force majeure) tai niin sanotusta liikavaikeudesta (hardship).

Koronapandemian myötä tällaiset kysymykset ovat nousseet esiin esimerkiksi tilanteissa, joissa eri puolilla maailmaa asetetut karanteenimääräykset tai matkustus- ja muut rajoitukset ovat aiheuttaneet yrityksille häiriöitä toimitus- ja jakeluketjuihin.

On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että sopijapuolella on velvollisuus pyrkiä täyttämään sopimusvelvoitteensa esteestä huolimatta. Sopimusvelvoitteesta vapautuminen voi tulla kyseeseen vain, jos sopimuksen täyttäminen on mahdotonta tai jos sen täyttäminen edellyttäisi niin suuria ponnisteluja tai resursseja, että sopimuksen täyttäminen olisi kohtuutonta verrattuna siihen hyötyyn, jonka sopimuskumppani saisi sopimusvelvoitteen täyttämisestä.

Lisäksi sopijapuolen on esteestä huolimatta noudatettava sopimusta muilta osin eli täytettävä ne sopimusvelvoitteensa, joiden suorittamiseen este ei vaikuta.

Sopijapuolta kohdanneen olosuhteen ja sopimussuorituksen estymisen välillä on myös oltava syy-seuraussuhde. Esimerkiksi koronapandemia voi vapauttaa sopimusvelvoitteen täyttämisestä vain, jos nimenomaan pandemia on syy suorituksen estymiseen.

Jos todellinen syy suorituksen estymiseen on muu kuin pandemia – esimerkiksi sopijapuolen yleinen heikko taloudellinen tilanne – käsillä ei ole suoritusestettä. Tulevaisuudessa koronapandemialla saatetaan pyrkiä perustelemaan sellaisiakin suoritusesteitä, jotka ovat tosiasiassa johtuneet muista syistä.

Force majeure -lausekkeiden täsmällinen sopiminen vähentää tulkintaongelmia

Kaupallisissa sopimuksissa on usein force majeure-lausekkeita, joissa sovitaan suoritusesteistä ja niiden merkityksestä. Kun sopimuksessa on tällainen ehto, sopijapuolen mahdollisuus vapautua sopimusvelvoitteistaan tai vahingonkorvausvelvollisuudestaan määräytyy lähtökohtaisesti ehdossa sovitun perusteella.

Liikesopimusten ehdoissa on suurelta osin kyse sopijapuolten välisestä riskinjaosta, joten sopimusta tehtäessä on suositeltavaa arvioida sopimukseen liittyviä riskejä ja sitä, minkä sopijapuolen vastuulle mikäkin riski kuuluu.

Tämän vuoksi onkin tärkeää, että force majeure -lausekkeissa sovitaan mahdollisimman täsmällisesti siitä, minkälaiset olosuhteet muodostavat suoritusesteen ja mitä vaikutuksia esteellä on sopijapuolten velvollisuuksiin. Jos ehto on muotoiltu yleispiirteisesti, riitatilanteessa saattaa syntyä hankalia tulkintaongelmia.

Lisäksi on hyvä huomata, että tyypillisesti force majeure-lausekkeissa mainitaan velvollisuuksista vapauttavina olosuhteina esimerkiksi luonnonkatastrofit, sota ja terrori-iskut sekä työtaistelutoimenpiteet. Sen sijaan ennen koronapandemiaa laadituissa sopimuksissa tartuntatautien mahdollisuutta ei ole kovinkaan usein otettu huomioon. Tällaisessa tilanteessa pandemian mahdollisesti aiheuttamat häiriöt sopimuksen täyttämisessä eivät välttämättä vapauta sopijapuolta vastuistaan.

Sopimuksen kohtuullistaminen mahdollista poikkeuksellisissa tapauksissa

Sopijapuolista riippumaton ja ennakoimaton olosuhdemuutos saattaa muodostaa perusteen sopimuksen kohtuullistamiselle. Koronapandemian kohdalla kysymys sopimusten kohtuullistamisesta on noussut esiin esimerkiksi tilanteissa, joissa sopijapuolen liikevaihto on vähentynyt tai sopimus on pandemian vuoksi muodostunut alun perin sovittua kannattamattomammaksi. Varsinkin liikehuoneistojen vuokralaiset ovat pandemian aikana esittäneet vuokranantajille vaatimuksia vuokrien kohtuullistamisesta asiakasmäärien vähennyttyä ja valtiovallan asetettua rajoituksia muun muassa ravitsemusliiketoiminnan harjoittamiselle.

Sopimuksen sitovuuden periaatteesta seuraa, että sopimuksen kohtuullistaminen voi tulla kyseeseen vain poikkeuksellisesti. Elinkeinonharjoittajien välisissä liikesopimuksissa kohtuullistamisen kynnys on erityisen korkea, koska sopijapuolet ovat tyypillisesti asiantuntemukseltaan tasavertaisia ja toisistaan riippumattomia ja ovat voineet vapaasti neuvotella sopimuksen ehdoista ja harkita niihin sitoutumista.

Toisaalta juuri ennakoimaton olosuhdemuutos saattaa olla seikka, jonka perusteella sopimuksen kohtuullistaminen voi poikkeuksellisuudestaan huolimatta tulla kyseeseen myös elinkeinonharjoittajien välillä. Joka tapauksessa tällöinkin kohtuullistaminen edellyttää, että olosuhdemuutos on vaikuttanut sopimuksesta johtuviin etuihin ja rasituksiin merkittävästi ja että sopimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta, kun asiaa arvioidaan kokonaisuutena.

Pelkästään se, että sopimus on muodostunut toiselle sopijapuolelle kannattamattomaksi, ei ole peruste kohtuullistamiselle. Liiketoimintaan sisältyy aina tappion mahdollisuus. Liikesopimusten kohtuullistamisessa onkin kiinnitettävä huomiota liiketoimintaan erottamattomana osana sisältyvään riskinottoon. Kohtuullistaminen ei yleensä ole mahdollista sellaisten seikkojen perusteella, joista sopijapuoli on sopimusta tehdessään ottanut tietoisen riskin.

Johtopäätöksiä

Lähtökohtaisesti sopimus sitoo myös muuttuneissa olosuhteissa. Koronapandemia tai mikään muukaan olosuhdemuutos ei siis itsessään vapauta sopimusvelvoitteista. Sopijapuolen on pyrittävä täyttämään sopimus muuttuneiden olosuhteiden mahdollisesti aiheuttamista häiriöistä huolimatta.

Jos liiketoiminnassa kohdataan häiriöitä sopimuksen täyttämisessä tai muita muutoksia, jotka tekevät sopimuksesta alun perin sovittua epäedullisemman, on tarkkaan arvioitava, mitkä ovat todelliset syyt tämän takana.

Jos todelliset syyt ovat koronapandemiassa tai muissa ennakoimattomissa olosuhdemuutoksissa, saattaa olla perusteet vedota suoritusesteeseen tai jopa vaatia sopimuksen kohtuullistamista. Sopijapuolten oikeudellinen asema on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti tilanteen ja sopimussuhteen erityispiirteet huomioon ottaen.

Kussakin yksittäisessä tapauksessa asian huolellinen selvittäminen ja oikeudellinen arviointi on tärkeää. Näin voidaan ensinnäkin varmistaa, ettei yritys omassa toiminnassaan syyllisty sopimusrikkomukseen silloin, kun häiriöt ovat kohdanneet yritystä itseään. Toisaalta näin voidaan myös selvittää sitä, onko suoritusesteeseen vetoavalla tai sopimuksen kohtuullistamista vaativalla sopimuskumppanilla mahdollisesti perusteita vaatimuksilleen.

Lisäksi on suositeltavaa pyrkiä huomioimaan koronapandemian ja muidenkin tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvien olosuhdemuutosten vaikutukset ja merkitys jo sopimusta tehtäessä. Näistä asioista on hyvä sopia mahdollisimman täsmällisesti. Tämä ehkäisee sopijapuolten välillä syntyviä tulkinnanvaraisia riitatilanteita tulevaisuudessa.

Uskon, että nämä kokemukset ovat arvokkaita senkin jälkeen, kun pandemia on jonakin päivänä mennyttä aikaa. Useat maailmanlaajuiset ilmiöt, kuten liike-elämän jatkuva kansainvälistyminen, sopimusjärjestelyjen monimutkaistuminen, oikeudellisen sääntelyn lisääntyminen ja ilmastonmuutos, viittaavat siihen, että yritysten toimintaan tulee jatkossa kohdistumaan enenevässä määrin muutoksia ja ennakoimattomia olosuhteita.