23.1.2017

Ylikansallinen rautakoura kiristää otettaan – pakotteet riski myös suomalaisyrityksille

Pakotteet eivät kumartele maarajoja. Ne ovat ylikansallista lainsäädäntöä, jotka saattavat iskeä otteensa myös suomalaisyrityksiin odottamattoman käänteen kautta.

EU:n pakotejärjestelmä selkeä – huoli kohdistuukin nimenomaan sen ulkopuolelle

Pakotteiden tarkoitus on saada valitut valtiot, ryhmittymät tai henkilöt muuttamaan käyttäytymistään ja toimintaansa pakotteiden asettajan arvojen ja tavoitteiden mukaisiksi. Tyypillisesti pakotteet rajoittavat kaupankäyntiä, rahoitusta, omaisuuden hallintaa tai liikkumista.

EU:n pakotejärjestelmä on selkeä. Sen sääntely koskee EU:n alueella toimivia henkilöitä ja yrityksiä. Pakotteiden rikkomisesta säädetään kansallisesti: Suomessa asiasta on säännelty pakotelaissa, jossa viitataan rikoslain 46 luvun rangaistussäännöksiin.

Erityistä epävarmuutta ja huolta suomalaisyrityksissä ovat viime aikoina kuitenkin herättäneet EU:n ulkopuoliset pakotejärjestelmät. Näistä merkittävimpiä ovat yhdysvaltalaisten OFAC:n (Office of Foreign Assets Control) ja BIS:n (Bureau of Industry and Security) hallinnoimat pakotteet sekä lupa- ja valvontajärjestelmät.

OFAC ja BIS edellyttävät, että yritykset noudattavat ylikansallista lainsäädäntöä, jolloin esimerkiksi suomalainen yritys saattaa tahtomattaan joutua yhdysvaltalaisen lainkäyttövallan alaisuuteen, vaikka sen toimilla ei itsessään olisi mitään kytkentää Yhdysvaltoihin.

Pakotteiden rikkomisesta miljardien sakkoja

Mediasta olemme saaneet lukea erityisesti eurooppalaisista pankeista ja öljy-yhtiöistä, jotka on tuomittu Yhdysvalloissa suuriin sakkorangaistuksiin niiden rikottua OFAC:n määräyksiä. Tunnetuin esimerkki lienee BNP Paribas, jonka väitettiin välittäneen rahaliikennettä pakotteiden kohteena oleviin maihin ja pakotteiden alaisille tahoille. Harjoituksen hintalapuksi pankille muodostui 9 miljardia dollaria.

Pakotelistoilla on myös suomalaisia henkilöitä, ja tunnettuja pörssiyhtiöitä on asetettu sijoituskieltoon. Oikeutetusti voimme mielestäni kysyä, millä perusteella ylikansallista lainkäyttövaltaa voi harjoittaa. Samalla voimme pohtia, onko suomalaisilla yrityksillä syytä huoleen.

OFAC rajoittaa kauppaa muun muassa Iranin kanssa

OFAC on ylikansallinen lainkäyttövallan rautakoura, joka aiheuttaa yrityksien johtajille jatkuvaa päänsärkyä ja epävarmuutta. OFAC-järjestelmän ensisijaiset pakotteet kohdistuvat nimettyihin maihin ja tiettyihin henkilöihin (Specially Designated Nationals). Järjestelmä tuntee myös toissijaisia pakotteita, jotka kohdistuvat välillisesti Yhdysvaltain ulkopuolisiin henkilöihin ja yrityksiin, jotka toimivat ensisijaisten pakotteiden kohteena olevien tahojen kanssa.

OFAC on ottanut toissijaiset pakotteet käyttöön vasta muutama vuosi sitten, ja niiden kohteena on ollut pääasiassa Iran. Yhdysvaltalaiset henkilöt (US persons) eivät saa olla tekemisissä toissijaisten pakotteiden kohteena olevien tahojen kanssa. Myös rahaliikennettä voidaan rajoittaa.

Vuosi sitten allekirjoitetun EU:n, USA:n ja Iranin kolmikantasopimuksen mukaisesti toissijaisia pakotteita on nyt ryhdytty purkamaan ydinsulun piiriin kuuluvilla toimialoilla. Riskit ovat kuitenkin edelleen olemassa.

Miten rautakoura vaikuttaa suomalaisyrityksiin?

Suomalaiset yritykset saattavat kohdata odottamattomia ongelmia esimerkiksi silloin, jos niiden palveluksessa on Yhdysvaltojen kansalaisia tai siellä kirjoilla olevia ulkomaalaisia. Vaikka esimerkiksi Iranin pakotteita on purettu, Yhdysvaltojen kansalainen ei saa millään tavalla olla osallisena Iranin kanssa käytävässä kaupassa.

Jotkut eurooppalaiset yritykset ovat kansallisen lainsäädännön mahdollistamilla tavoilla allekirjoittaneet yhdysvaltalaisten työntekijöidensä kanssa niin kutsuttuja esteellisyyskirjeitä (recusal letters), joilla ne pyrkivät ennakolta jääväämään riskin kohteena olevat henkilöt. Ongelmia voi myös syntyä, jos suomalainen viejä ei varmistu riittävästi siitä, sisältävätkö hänen tuotteensa ja palvelunsa yhdysvaltalaisperäisiä komponentteja tai osia.    

Vaikka suomalaisyrityksellä ei olisi estettä käydä kauppaa esimerkiksi Iranin kanssa, monet rahdinkuljettajat ja laivayhtiöt kieltäytyvät edelleen kuljettamasta tavaraa Iraniin. Myös monet eurooppalaiset finanssilaitokset kieltäytyvät toimimasta asianosaisina Iran-liitännäisessä maksuliikenteessä.

Tuomioistuimen kanta vielä testaamatta

Olen ajatusleikkinä pohtinut skenaariota, jossa suomalaiselta tuomioistuimelta vaadittaisiin OFAC:n asettaman sakon vahvistamista sellaista suomalaista yritystä kohtaan, joka ei suostu maksamaan sakkoaan vapaaehtoisesti Yhdysvaltain viranomaisille. Kun suomalaiselta tuomioistuimelta ei heruisi ymmärrystä täytäntöönpanon toteuttamisessa, painostus todennäköisesti jatkuisi toissijaisten pakotteiden kautta, jolloin niskoittelevan yrityksen vastaiset toimintaedellytykset yhdysvaltalaisilla sekä taalamarkkinoilla pyrittäisiin estämään.

Obaman hallintokaudella pakotelainsäädäntöä ja siihen liittyvää seuraamuskäytäntöä on Irania lukuun ottamatta kiristetty. Valkoisen talon uuden isännän osalta lienee tässä vaiheessa vielä ennenaikaista tehdä arvioita siitä, mihin suuntaan olemassa olevaa pakotekäytäntöä tullaan muokkaamaan. Tähänastisten lausuntojen perusteella varautuisin siihen, että järjestelmä monimutkaistuu entisestään.