Edustimme menestyksekkäästi asiakastamme Stora Enso Oyj:tä kilpailunrajoitukseen perustuvassa mittavassa vahingonkorvausoikeudenkäynnissä, jossa Metsähallitus vaati Stora Ensolta, UPM-Kymmene Oyj:ltä ja Metsäliitto Osuuskunnalta yhteisvastuullisesti pääomaltaan lähes 125 miljoonan euron suuruista vahingonkorvausta. Vaatimus perustui metsäyhtiöiden vuosina 1997–2005 raakapuusta maksamaan väitettyyn alihintaan.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi tuomiollaan 22.6.2016 Metsähallituksen kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti Metsähallituksen korvaamaan vastaajayhtiöiden oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Metsähallitus valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Metsähallitus nosti vahingonkorvauskanteen metsäyhtiöitä vastaan maaliskuussa 2011, eli ennen hovioikeuden tuomiota poikkeuksellisen laaja oikeudenkäynti oli ollut vireillä jo yli seitsemän vuotta.
Lähtötilanne
Markkinaoikeus katsoi vuonna 2009 antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä Stora Enson, UPM-Kymmenen ja Metsäliitto Osuuskunnan syyllistyneen kilpailunrajoituslain vastaiseen tietojenvaihtoon Suomen raakapuumarkkinoilla vuosina 1997–2004. Metsähallitus väitti vahingonkorvauskanteessaan, että vastaajina olevat metsäyhtiöt olisivat maksaneet Metsähallitukselle alihintaa ostamastaan raakapuusta markkinaoikeuden toteaman kilpailunrajoituksen aikana ja sen jälkeen.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Metsähallituksen kanteen yksimielisellä tuomiollaan 22.6.2016 ja velvoitti Metsähallituksen korvaamaan käräjäoikeuskäsittelystä aiheutuneet metsäyhtiöiden noin 8,5 miljoonan euron suuruiset oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.
Metsähallitus valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeudessa Metsähallitus vaati ensisijaisesti, että metsäyhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan lähes 125 miljoonaa euroa vahingonkorvausta Metsähallituksen vastaajayhtiöiden kanssa tekemistä, väitetysti alihintaisista raakapuukaupoista. Metsähallituksen toissijaiset vaatimukset olivat vastaajakohtaisia, perustuen Metsähallituksen kunkin vastaajayhtiön kanssa tekemiin puukauppasopimuksiin. Stora Ensoa vastaan esitetty toissijainen vahingonkorvausvaatimus oli yhteensä noin 68 miljoonaa euroa, eli yli puolet Metsähallituksen kokonaisvaatimuksen määrästä.
Mainittujen pääomamääräisten vahingonkorvausten lisäksi Metsähallitus vaati metsäyhtiöitä suorittamaan vaadituille korvausmäärille myös tuotto- ja viivästyskorkoa, jotka korottivat Metsähallituksen korvausvaatimuksen määrää merkittävästi.
Oikeudenkäynnin aikana Metsähallitus oli vähentänyt vaatimuksiaan huomattavasti. Alun perin käräjäoikeudessa Metsähallituksen yhteisvastuullisen korvausvaatimuksen määrä oli lähes 283 miljoona euroa. Käräjäoikeuskäsittelyn aikana Metsähallitus kuitenkin täsmensi vaatimuksiaan siten, että sen yhteisvastuullinen vaatimus oli noin 159 miljoonaa euroa. Hovioikeudessa Metsähallitus vähensi vaatimuksiaan edelleen noin 34 miljoonalla eurolla, koska kyseisiltä osin vaatimukset olivat vanhentuneet korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:11 nojalla. Kyseinen korvausvelan vanhentumista koskeva korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu oli annettu samaan kilpailunrajoitukseen perustuvassa toisessa vahingonkorvausoikeudenkäynnissä. Edustimme Stora Ensoa menestyksekkäästi myös tässä oikeudenkäynnissä.
Lopputulos
Helsingin hovioikeus antoi tuomionsa asiassa 21.5.2018. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota ja hylkäsi Metsähallituksen valituksen ja kanteen. Lisäksi hovioikeus velvoitti Metsähallituksen korvaamaan metsäyhtiöiden oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa täysimääräisesti. Metsäyhtiöiden oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa olivat yhteensä noin 4 miljoonaa euroa.
Hovioikeudessa otettiin vastaan olennaisesti sama todistelu kuin käräjäoikeudessakin. Kilpailunrajoituksen väitettyä vahingollisuutta koskeva todistelu oli huomattavan laajaa ja koostui paitsi faktatodistelusta, myös merkittävästä määrästä raakapuumarkkinoita koskevaa asiantuntijatodistelua ja taloustieteellistä asiantuntijatodistelua.
Hovioikeus hyväksyi Stora Enson ja muiden metsäyhtiöiden kannan ja hylkäsi Metsähallituksen vaatimukset yksimielisesti. Tuomiossaan hovioikeus arvioi esitettyä todistelua seikkaperäisesti ja valtaosin samalla tavalla kuin käräjäoikeus. Todistelun perusteella hovioikeus katsoi, että Metsähallitus ei ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että Metsäyhtiöiden välisestä kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä olisi aiheutunut Metsähallitukselle vahinkoa Metsähallituksen ja Metsäyhtiöiden välisissä toimituskaupoissa.
Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden välinen vahingonkorvausoikeudenkäynti on yksi suurimmista suomalaisissa tuomioistuimissa koskaan käsitellyistä kilpailuoikeudellisista vahingonkorvausoikeudenkäynneistä.
