Komission ehdotus EU:n asetukseksi luonnon ennallistamisesta (ennallistamisasetus) julkistettiin kesäkuussa 2022. Ehdotuksesta on käyty kuluneen vuoden aikana kiivasta keskustelua, ja sen valmistelu on jakanut mielipiteitä. Parlamentin jäsenten äänet jakautuivatkin tiukassa äänestyksessä lähes tasan, kun parlamentti 12. heinäkuuta äänesti kannastaan ennallistamisasetukseen.
EU:n ennallistamisasetus – kiistellyn uudistuksen käsittely jatkuu
Konsta Peussa
Tags
Parlamentissa äänestettiin ensin ennallistamisasetuksen hylkäämisestä, mikä ei mennyt läpi: 312 edustajaa äänesti puolesta, 324 vastaan ja 12 tyhjää. Parlamentti hyväksyi kantansa ennallistamisasetukseen äänin 336 puolesta, 300 vastaan ja 13 tyhjää. Myös Suomen edustajien äänet jakautuivat melko tasaisesti kuuden edustajan vastustaessa ja kahdeksan kannattaessa ehdotuksen hyväksymistä.
Asetusehdotus perustuu vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan. Asetusehdotuksen yleistavoitteena on, että ennallistamistoimenpiteet kattaisivat vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Vaikka parlamentin hyväksymä ehdotus on kevyempi kuin komission alkuperäinen ehdotus, sen yleistavoite on säilynyt ennallaan.
Tämän yleistavoitteen saavuttamiseksi ehdotukseen sisältyy sitovia ennallistamistavoitteita ekosysteemeille, luontotyypeille ja lajeille sekä keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksessa asetetaan jäsenvaltioille velvoite laatia kansallinen ennallistamissuunnitelma, jossa määritellään ennallistamisen kohteet ja toimenpiteet. Ehdotus sisältää sekä uusia tavoitteita että nykyiseen ennallistamista koskevaan sääntelyyn perustuvia tavoitteita.
Merkittävä muutos tuli maa-alueiden, rannikoiden ja makean veden ekosysteemien ennallistamiseen liittyvään 4 artiklaan, kun sen soveltaminen rajattiin koskemaan Natura 2000 -alueita. Ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola on Suomen yleisradiolle antamassaan haastattelussa todennut, että rajaus on epäselvä. Suvantola tulkitsee parlamentin päätöstä niin, että muita kuin Natura 2000 -alueita ei ole jätetty soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan, vaan jäsenvaltioiden pitäisi ensi sijassa ennallistaa Natura 2000 -alueita ja sen jälkeen muita alueita. Natura 2000 -alueita koskevaa rajoitusta ja muitakin kohtia tulevan ennallistamisasetuksen 4 artiklan soveltamisalassa olisi tarpeen siis edelleen täsmentää.
Ennallistamisasetuksen käsittely jatkuu seuraavaksi trilogineuvotteluissa, joissa parlamentin, komission ja neuvoston on tarkoitus sopia asetuksen lopullisesta sisällöstä. Kun trilogineuvotteluissa on saavutettu yhteisymmärrys, asetus voidaan lopullisesti hyväksyä. Neuvosto hyväksyi oman kantansa ehdotukseen 20. kesäkuuta. Suomi äänesti hyväksymistä vastaan.
Ennallistamisasetuksen voimaantulon jälkeen Suomen ja muiden jäsenmaiden on toimitettava komissiolle 24 kuukauden kuluessa ennallistamissuunnitelmansa, joissa määritellään, miten ennallistamistavoitteet on tarkoitus saavuttaa. Tavoitteiden edistymistä on seurattava ja siitä on raportoitava komissiolle. Suomessa on esitetty huolta erityisesti ennallistamisasetuksen kustannuksista ja vaikutuksista metsätalouteen.
Trilogineuvotteluihin etenevä ennallistamisasetus on vaikeiden neuvottelujen tulos. Näin ollen se sisältääkin tiettyjä kompromisseja komission vuoden takaiseen ehdotukseen verrattuna. Jäsenmaiden kansalliset olosuhteet on pyritty huomioimaan paremmin esimerkiksi metsäekosysteemien ennallistamiseen liittyvillä joustoilla.
Ennallistamisasetuksen käsittelyprosessissa on nähtävissä vallitsevan geo- ja energiapoliittisen tilanteen vaikutus, kun asetuksen painopiste on tietyiltä osin liikkunut monimuotoisuuden painottamisesta enemmän kohti vihreän siirtymän korostamista. Ennallistamisasetuksen vaikutukset tulevat käytännössä riippumaan siitä, millaisia ennallistamistoimenpiteitä jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin ennallistamissuunnitelmiinsa.