Tähän katsaukseen olemme tiivistäneet pääkohdat muutoksista, joita hallitus esittää korkovähennysrajoituksiin. Käsittelemme myös KHO:n viimeaikaisia linjauksia pääomasijoitustoiminnasta ja saneerausohjelmassa syntyneiden menojen vähennyskelpoisuudesta.

Lue myös, mitä työntekijöiden kannattaa huomioida hybridityön verotuksesta, sekä tuore artikkeli ulkomaisen yhteisön tosiasiallisesta johtopaikasta.

Hallitus esittää muutoksia korkovähennysrajoituksiin 

Hallitus antoi eduskunnalle 4.11. esityksen (HE 211/2021 vp) elinkeinoverolain yrityksiä koskevien korkovähennysrajoitusten muuttamisesta. Hallitus ehdottaa muutoksia tasevertailuun perustuvaan poikkeukseen, infrastruktuurihankkeita koskevaan poikkeukseen sekä muun toiminnan tulolähteen nettokorkomenojen vähennyskelpoisuuteen.

Tasevertailuun perustuva poikkeus

Nykyisiin korkovähennysrajoituksiin sisältyy tasevertailuun perustuva poikkeus. Korkovähennysrajoituksia ei sovelleta, jos yhtiö esittää selvityksen siitä, että sen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa.

Hallituksen esityksessä tasevertailuun perustuvan poikkeuksen soveltamisedellytyksiä ehdotetaan tiukennettaviksi. Muutosten tavoitteena on rajoittaa mahdollisuuksia siirtää tuloa Suomen verotuksen ulkopuolelle hyödyntämällä korkorajoitussääntelyn tasevertailuun perustuvaa poikkeusta pääomasijoitus- ja muissa vastaavissa rakenteissa.

Poikkeuksen hyödyntämistä rajoitettaisiin tilanteessa, jossa merkittävän osuuden omistava taho on rahoittanut konsernia. Näissä tilanteissa tasevertailun perusteena olevaa konsernitasetta oikaistaisiin siten, että osuudenomistajalta olevaa velkaa pidettäisiin tasevertailua tehtäessä omana pääomana. Merkittävänä omistusosuutena pidettäisiin 10:tä prosenttia. Lakiin otettaisiin lisäksi vaatimus siitä, että tasevertailun perusteeksi otettavien verovelvollisen tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen tulisi olla tilintarkastettuja.

Infrastruktuurihankkeita koskeva poikkeus

Voimassa olevaa korkorajoitussäännöstä ei sovelleta korkomenoihin, jotka kertyvät lainoista, joilla rahoitetaan pitkän aikavälin julkisia infrastruktuurihankkeita. Pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeina pidettäviä hankkeita koskevan säännöksen soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi: korkovähennysrajoituksia ei jatkossa sovellettaisi julkisiin infrastruktuuriyhteisöihin, jotka vastaavat infrastruktuurin toteuttamisesta tai ylläpidosta.

Infrastruktuuripoikkeuksen soveltamisalaan kuuluville yhtiöille säädettäisiin lisäksi mahdollisuus vähentää ennen vuotta 2020 syntyneet vähennyskelvottomat nettokorkomenot vuosina 2020–2022.

Muun toiminnan tulolähteen nettokorkomenojen vähennyskelpoisuus

Hallitus esittää lisäksi, että yhteisöt, joilta vuoden 2020 alusta voimaan tulleessa tulolähdejaon uudistuksessa poistettiin muun toiminnan tulolähde, voivat tulevina vuosina vähentää elinkeinotoiminnan tulolähteessä verovuonna 2019 kertyneet muun toiminnan tulolähteen vähentämättä jääneet vähennyskelvottomat nettokorkomenot.

Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2022. Tasevertailuun perustuvaan poikkeukseen ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuoden 2022 verotuksessa. Pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeita ja muun toiminnan vähennyskelvottomien nettokorkomenojen vähentämistä elinkeinotoiminnan tulolähteessä koskevia muutoksia sovellettaisiin takautuvasti jo vuoden 2020 verotuksesta alkaen. 

Viimeaikaista oikeuskäytäntöä

KHO linjasi pääomasijoitustoiminnasta ja osakkeiden luovutusten veronalaisuudesta kaksiportaisessa hankintarakenteessa

KHO julkaisi syyskuussa 2021 vuosikirjaratkaisun (KHO 2021:135) pääomasijoituksesta ja osakkeiden luovutuksen veronalaisuudesta kaksiportaisessa hankintarakenteessa. KHO katsoi, että pääomasijoittajan perustaman kaksiportaisen hankintarakenteen yhtiöt harjoittivat pääomasijoitustoimintaa. Näin ollen kohdeyhtiön myyntiä ei pidetty verovapaana.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö oli perustanut osakkeiden hankintaa varten kaksiportaisen hankintarakenteen. Asiassa oli ratkaistavana, pidettiinkö kaksiportaisessa hankintarakenteessa kohdeyhtiön osakkeet hankkivaa yhtiötä pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä ja ellei pidetty, oliko kohdeyhtiön hankkimia osakkeita pidettävä hankkivan yhtiön verovapaasti luovutettavina käyttöomaisuusosakkeina.

Pääomasijoittajat eivät lain mukaan voi myydä osakkeita verovapaasti. Käytännössä pääomasijoittajat hankkivat kohdeyhtiöitään usein useamman yhtiön hankintarakenteita hyödyntäen. KHO:n aiemmassa oikeuskäytännössä on katsottu, että pääomasijoittajan sijoituskohteiden hankintaa varten perustama yhtiö harjoitti pääomasijoitustoimintaa. Aiemmassa ratkaisukäytännössä on siis linjattu, että myös yksiportaisessa hankintarakenteessa on kyse pääomasijoitustoiminnasta. 

Nyt annetussa ratkaisussa KHO vahvisti saman linjauksen myös kaksiportaisen hankintarakenteen osalta. KHO katsoi, että pääomasijoittajan perustaman kaksiportaisen hankintarakenteen yhtiöt harjoittivat pääomasijoitustoimintaa. Näin ollen kohdeyhtiön myyntiä ei pidetty verovapaana. Arvioinnissa ei annettu painoarvoa sille, että osa hankitun yhtiön johtohenkilöistä oli siirretty osakkeet hankkivan yhtiön palvelukseen, minkä johdosta yhtiö oli veloittanut hankittua yhtiötä johtamiseen liittyvistä palveluista.

Päätös luo epävarmuutta siihen, missä tilanteissa käyttöomaisuusosakkeita voidaan luovuttaa verovapaasti pääomasijoittajan osin omistamissa konserneissa. Verokohtelu on suositeltavaa varmistaa etukäteen Verohallinnon kanssa käytävällä ennakollisella keskustelulla tai ennakkoratkaisuhakemuksella.

KVL linjasi saneerausohjelmassa syntyneiden menojen vähennyskelpoisuudesta

KVL antoi kaksi ennakkoratkaisua saneerausohjelmassa syntyneiden menojen vähennyskelpoisuudesta tulo- ja elinkeinotulon verotuksessa. Ratkaisut vahvistavat arvopaperin ja luovutustappion käsitteitä verotuksessa.

Molemmissa ratkaisuissa oli kyse velkojien tekemistä sijoituksista suomalaisen B osakeyhtiön velkakirjaohjelmaan. Velkakirjaohjelmassa velkakirjojen hallinta oli tapahtunut velkakirjojen välittäjän ylläpitämän rekisterin kautta. Velkakirjat olivat muodoltaan niin sanottuja tavallisia velkakirjoja. B oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, ja yhtiötä koskeva saneerausmenettely oli alkanut käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 2020. Käräjäoikeus oli vahvistanut yhtiön saneerausohjelman, jossa sijoittajien saneerausvelkoihin kuuluneita saatavia oli leikattu ja B:n veloille kertyviä korkoja oli alennettu.

Ratkaisussa KVL 2021:28 linjattiin menojen vähennyskelpoisuudesta henkilökohtaisen tulon verotuksessa. A oli sijoittanut edellä kuvattuun velkakirjaohjelmaan. Velkakirjat olivat anonyymeja siten, että B ei tiennyt velkojiensa identiteettiä, ja velkojat olivat myös voineet luovuttaa velkakirjansa vapaasti edelleen ilmoittamalla luovutuksesta välittäjälle. KVL totesi, että velkakirjoihin tehdyissä sijoituksissa A:n henkilöllisyys oli jäänyt B:lle tuntemattomaksi ja hakija oli siten voinut luovuttaa sijoituksensa edelleen pelkällä välittäjälle tehdyllä ilmoituksella. Tähän viitaten KVL katsoi, että kysymyksessä olevia sijoituksia oli pidettävä verotuksessa tuloverolaissa tarkoitettuina arvopapereina. Kun A:n velkasaatavan pääomaa oli leikattu käräjäoikeuden vahvistamassa saneerausohjelmassa kuvatulla tavalla, menetys voitiin vähentää hakijan verotuksessa.

Ratkaisussa KVL 2021:30 linjattiin menojen vähennyskelpoisuudesta elinkeinotulon verotuksessa. Osakeyhtiömuotoinen velkoja oli antanut lainaa B:n edellä kuvattuun velkakirjaohjelmaan tulonhankkimistarkoituksessa. KVL katsoi, että kun tätä tulonhankkimistarkoituksessa annettua lainan pääomaa oli leikattu käräjäoikeuden vahvistamassa saneerausohjelmassa kuvatulla tavalla, aiheutunutta menetystä oli pidettävä elinkeinoverolaissa tarkoitettuna lopullisena arvonalentumisena. Näin ollen meno voitiin vähentää velkojan verotuksessa.

KHO: Yhtiöllä ollut vanhentunut osinkovelka osakkaille katsottiin verotettavaksi tuloksi

KHO linjasi vuosikirjaratkaisussaan KHO 2021:150, että yhtiön vanhentunut osinkovelka osakkaille muodostui verotettavaksi tuloksi, kun vanhentuneiden velkojen määrät kirjattiin yhtiön omaan pääomaan. Ratkaisu on linjassa KHO:n aiemman, vanhan osakeyhtiölain aikaisen ratkaisukäytännön kanssa.

Tapauksessa osa A Oyj:n osakkeenomistajista ei ollut siirtänyt osakkeitaan arvo-osuusjärjestelmään. Tämän vuoksi A ei ollut voinut maksaa heille vuosina 2010–2014 pidettyjen yhtiökokouksien päätösten mukaisia osinkoja ja pääomanpalautuksia. Kyseiset osinkona ja pääomanpalautuksena maksettavat erät olivat jääneet yhtiön velaksi, jotka olivat sittemmin vanhentuneet. A oli kirjannut vanhentuneiden velkojen määrät suoraan omaan pääomaansa.

Asiassa oli ratkaistavana se, onko yhtiöllä olleita vanhentuneita ja sen myötä yhtiölle palautuneita osingonmaksueriä ja pääomanpalautusvelkaeriä pidettävä yhtiön veronalaisena elinkeinotulona vai verovapaina erinä.

KHO totesi, että A:lle vanhentumisten vuoksi palautuvia varoja ei ollut pidettävä osingonjakoja ja pääomanpalautuksia koskevina oikaisuerinä eikä osakkeenomistajien yhtiöön tekeminä pääomasijoituksina. Koska osingonmaksuvelan vanhentuessa osinkoa jakaneelle yhtiölle palautuvia varoja taikka pääomanpalautusvelan vanhentumisen johdosta yhtiölle palautuvia varoja ei ollut säädetty laissa muutoinkaan erikseen verovapaaksi, yhtiölle palautuneissa maksuerissä oli kysymys yhtiön saamista rahanarvoisista eduista, jotka olivat yhtiön veronalaista tuloa.

Ratkaisut eivät ole tämän kirjoituksen julkaisuajankohtana lainvoimaisia.