Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistellut pitkään sähköistä viestintää koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta eli tietoyhteiskuntakaarta. Tietoyhteiskuntakaareen kootaan muun muassa viestintämarkkinalaki, sähköisen viestinnän tietosuojalaki, verkkotunnuslaki ja laki televisio- ja radiotoiminnasta. Kokonaisuudistuksen tarkoituksena on ennen kaikkea päällekkäisyyksien poistaminen ja pirstaleisen sääntelyn selkeyttäminen, vähentäminen ja nykyaikaistaminen. Eduskunta hyväksyi lain lokakuussa ja se tulee pääosin voimaan 1.1.2015.
Uusi tietoyhteiskuntakaari voimaan 1.1.2015
Eija Warma-Lehtinen & Kim Parviainen
Lakimuutos tuo mukanaan joitain olennaisia muutoksia muun muassa yksityisyyden suojaa koskevaan sääntelyyn ja tietoturvan varmistamiseen. Lisäksi lailla tarkennetaan käyttäjien ja tilaajien kuluttajansuojaa viestintäpalveluja käytettäessä. Edellä mainittujen muutoksien lisäksi etenkin huomattavaa markkinavoimaa ja verkkotunnuksia koskeva sääntely muuttuu.
Painopisteenä sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon verkkopalvelujen käyttäjien tietosuojasta. Tietoyhteiskuntakaaren yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen. Tietoyhteiskuntakaaren astuessa voimaan sähköisen viestinnän tietosuojalaki poistuu, ja asiaa koskeva sääntely sisällytetään tietoyhteiskuntakaareen.
Tähän asti yksityisyyden suojaa koskevat toimintavelvoitteet ovat kohdistuneet ainoastaan teleyrityksiin, yhteisötilaajiin ja lisäarvopalvelun tarjoajiin. Vastaisuudessa yksityisyyden suojaa koskeva sääntely ulottuu myös kaikkiin tietoyhteiskuntakaaren mukaisiin viestinnän välittäjiin eli teleyrityksiin, yhteisötilaajiin ja sellaisiin muihin tahoihin, jotka välittävät sähköistä viestintää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin.
Yksityisyyden suojaa koskevat toimintavelvoitteet tulevat siten kohdistumaan myös kaikkiin sellaisiin toimijoihin, joiden tarjoamien sähköisten palveluiden sisällä välitetään luottamuksellista viestintää. Tällaisia palveluja ovat ennen kaikkea erilaiset yhteisöpalvelut ja muut sosiaalisen median palvelut.
Selvennyksiä Suomen lain soveltamiseen rajat ylittävissä tilanteissa
Toinen tietoyhteiskuntakaaren esittelemä keskeinen muutos koskee yksityisyyden suojaa koskevan sääntelyn soveltumisalan mahdollista laajentumista kansainvälisiin toimijoihin. Yksityisyyden suojaa koskeva sääntely kohdistuu vastaisuudessa sekä kotimaisiin että ulkomaisiin viestinnän välittäjiin silloin, kun toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suomessa tai muuten Suomen oikeudenkäytön piirissä. Vaikka toiminnan harjoittajalla ei olisi toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, syntyy velvollisuus noudattaa yksityisyyden suojaa koskevaa sääntelyä, jos toimijan keskeiset laitteet sijaitsevat Suomessa tai niitä ylläpidetään Suomesta käsin. Tilanne on vastaavanlainen myös silloin, kun toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on Suomessa ja tarjottavan palvelun sisällön tai sen markkinoinnin perusteella on ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen.
Sääntelyn tavoitteena on lisätä ulkomaalaisten yritysten tietoisuutta siitä, mitä tietosuojalta ja tietoturvalta vaaditaan yrityksen joko sijoittuessa Suomeen tai tarjotessa palveluitaan Suomessa. Sääntelyllä tavoitellaan tasapuolisuutta kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä. Vastaisuudessa yhä useampi viestinnän välittäjä joutuu huomioimaan toiminnassaan erilaisia velvoitteita sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutumisen kannalta.
Kuluttajansuojasääntely täsmentyy
Viestintäpalveluissa ilmenevät virheet ovat nousseet viime vuosina esille kuluttajaviranomaisille suunnatuissa yhteydenotoissa. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ala muuttuu jatkuvasti. Lakia valmisteltaessa katsottiinkin olennaiseksi luoda sellaisia uusia säännöksiä, joiden avulla selkeytetään viestintäpalveluita koskevia kuluttajansuojasäännöksiä. Uuden sääntelyn mukaan teleyritys voi joutua yhteisvastuuseen suorituksessa ilmenneen virheen johdosta. Lisäksi sääntelyllä täsmennetään teleyritysten korvaus- ja virhevastuuta sekä yleisesti sopimusehtoja.
Tietoyhteiskuntakaaressa säädetään teleyrityksen ja myyjän tai palvelutarjoajan yhteisvastuusta, joka rinnastuu luotonantajan ja myyjän tai palveluksen suorittajan yhteisvastuuseen. Yhteisvastuu soveltuu tilanteisiin, joissa kuluttaja on esimerkiksi maksanut palvelun, kuten joukkoliikennemaksun tai parkkimaksun, matkapuhelimella ja maksu peritään puhelinlaskun yhteydessä. Jos suoritus on jollakin tavalla virheellinen tai ei esimerkiksi koskaan tule perille, kuluttaja voi kääntyä paitsi myyjän tai palveluntarjoajan mutta myös teleyrityksen puoleen. Vastaisuudessa myös teleyritys voi siis joutua korvausvastuuseen virheellisen suorituksen vuoksi.
Tietoyhteiskuntakaari täsmentää myös teleyritysten korvaus- ja virhevastuusääntelyä. Lain mukaan viestintäpalvelun toimituksessa on virhe, jos viestintäpalvelun laatu tai toimitustapa ei vastaa sitä, mitä viestintäpalvelusopimuksessa on sovittu. Tietoyhteiskuntakaaressa on pyritty selkeyttämään niitä keinoja, joita tilaaja voi käyttää virheen ilmetessä. Tämän lisäksi tietoyhteiskuntakaari nimenomaisesti edellyttää, että viestintäpalvelusopimuksen sopimusehdot on laadittava selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Tarkoituksena on korostaa sopimusehtojen ymmärrettävyyttä kuluttajille. Selkeyden ja ymmärrettävyyden varmistamiseksi kuluttajille voidaan tarjota lisätietoa yksittäisen sopimusehdon merkityksestä.
Lue lisää tietoyhteiskuntakaaresta liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta.