8.2.2019

Uhkaavatko kilpailuoikeudelliset seuraamukset jatkossa yrityskauppoja ja maksukyvyttömyysmenettelyjä?

Unionin tuomioistuimen julkisasiamies Wahl julkaisi 6. helmikuuta ratkaisuehdotuksensa Suomen asfalttikartelliin liittyviä vahingonkorvauksia koskevassa ennakkoratkaisuasiassa C-724/17. Ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies Wahl tarkasteli kysymystä siitä, kuuluuko korvausvastuussa olevien tahojen määrittäminen kansallisen oikeuden sijasta unionin oikeuden soveltamisalaan, ja siitä, sovelletaanko korvausvastuussa olevien määrittämiseen taloudellisen seuraannon periaatetta. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei ole sitova, ja unionin tuomioistuin voi tuomiossaan poiketa siitä.

Julkisasiamies Wahlin mukaan unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta vastuussa olevien tahojen määrittämisen tulee perustua unionin oikeuteen, vaikka vahingonkorvauskanne on nostettu kansallisessa tuomioistuimessa. Wahl perustelee kantaansa unionin kilpailuoikeuden täytäntöönpanon tehokkuuden varmistamisella. Jos korvausvastuussa olisi eri tahoja eri jäsenvaltioissa, yrityksiä saatettaisiin kohdella eri tavalla sen mukaan, missä valtiossa vahingonkorvausvaatimus käsitellään. Unionin kilpailuoikeuden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta se, että jäsenvaltioille annetaan harkintavalta määrittää korvausvastuussa olevat tahot, voisi huomattavasti rajoittaa vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta. Eri sääntöjen soveltaminen olisi lisäksi vastoin yhtä unionin kilpailuoikeuden perustavanlaatuista tavoitetta eli yhdenmukaisten toimintaedellytysten varmistamista sisämarkkinoilla. Se myös houkuttelisi etsimään edullisempaa oikeuspaikkaa (ns. forum shopping).

Kun viranomainen tai tuomioistuin määrää kilpailurikkomuksista seuraamusmaksun, kilpailuoikeudelliseen yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Julkisasiamies Wahl esittää, ettei korvausvastuussa olevia tahoja tulisi määrittää eri perusteella vahingonkorvausvastuun yhteydessä. Näin ollen julkisasiamies Wahl katsoo aiheelliseksi ulottaa yrityksen ja taloudellisen seuraannon käsitteet myös yksityisoikeudellisiin vahingonkorvausmenettelyihin.

Julkisasiamies Wahlin mukaan taloudellisen seuraannon periaatetta on sovellettava siten, että korvausta voidaan hakea yhtiöltä, joka on jatkanut kartelliin osallisen liiketoimintaa. Ellei taloudellisen seuraannon periaatetta sovellettaisi, yritykset voisivat välttää seuraamukset muuttamalla identiteettiään uudelleenjärjestelyillä, luovutuksilla tai muilla oikeudellisilla tai organisatorisilla muutoksilla. Julkisasiamies Wahl katsoo, että tällä vaarannettaisiin tavoite, joka koskee kilpailuoikeuden vastaisen käyttäytymisen estämistä ennaltaehkäisevillä seuraamuksilla. Vastuun pitäisi pikemminkin liittyä varoihin eikä niinkään tiettyyn oikeussubjektiin.

Julkisasiamies ei kuitenkaan huomioi laajempaa kokonaiskuvaa. Jos unionin tuomioistuin noudattaa tulevassa tuomiossaan julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotusta, taloudellisen seuraannon periaatteen soveltaminen vahingonkorvauskanteisiin saattaa johtaa huomattaviin ja ennakoimattomiin vaikutuksiin muun muassa yrityskaupoissa ja maksukyvyttömyysmenettelyissä. Esimerkiksi vilpittömässä mielessä toimivan liiketoiminnan ostajan voitaisiin katsoa olevan vastuussa mahdollisista tulevista yksityisoikeudellisista vahingonkorvauksista, joita ei liiketoimintakauppaa tehtäessä ole mahdollista ennakoida.

Taloudellisen seuraannon periaatteen soveltaminen maksukyvyttömyysmenettelyihin voisi lisäksi uhata velkojien yhdenvertaisuutta. Jos velkoja vaatisi korvauksia suoraan konkurssipesältä, kartelleja koskevia vahingonkorvauksia voitaisiin pitää pesän massavelkana. Massavelka maksetaan suoraan konkurssipesästä, ei konkurssipesän jaettavista varoista. Tällaisiin vaatimuksiin liittyvä epävarmuus voisi lisäksi alentaa kauppahintaa, jonka konkurssipesä saisi mahdollisesta liiketoiminnan myynnistä.