KHO rinnasti palkan sijasta maksetut eläkevakuutusmaksut palkkatuloiksi

KHO totesi ratkaisussaan, että kyseessä olleessa järjestelyssä yhtiö oli korvannut omistajayrittäjilleen maksettavan rahapalkan kokonaan eläkevakuutusmaksuilla, jolloin järjestelyssä ei omistajayrittäjien osalta ollut kyse kollektiivisesta lisäeläketurvasta. Yhtiön kahden omistajayrittäjän maksamat vakuutusmaksut katsottiin kokonaisuudessaan ennakkoperintälain 13 §:n mukaiseksi palkkatuloksi, joista olisi pitänyt suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Vakuutusmaksut katsottiin palkkatuloksi

Yhtiössä toimitetussa verotarkastuksessa oli katsottu, että omistajayrittäjä A:n osalta maksetut vakuutusmaksut (vuosina 2010–2011 yhteensä 337.623 euroa) ja omistajayrittäjä B:n osalta maksetut vakuutusmaksut (vuosina 2010–2012 yhteensä 333.508 euroa) olivat vakuutettujen henkilöiden palkkatuloa. Tästä syystä yhtiölle oli maksuunpantu työnantajan sosiaaliturvamaksut sekä niihin liittyneet kymmenen prosentin veronkorotukset. Huomionarvoista on myös se, että A ja B eivät olleet nostaneet lainkaan rahapalkkaa yhtiöstä. A ja B myös omistivat yhtiön osakkeita välillisesti emoyhtiön kautta.

Sekä Verohallinto että hallinto-oikeus hylkäsivät yhtiön vaatimuksen oikaista verotarkastuksen yhteydessä annetut sosiaaliturvamaksuja ja veronkorotuksia koskeneet päätökset.

KHO:n ratkaisu noudatti Verohallinon ja hallinto-oikeuden linjaa

KHO katsoi, että vaikka vakuutuksen kollektiivisuutta puolsi se, että vakuutettuna oli koko yhtiön henkilöstö, niin kokonaisarvioinnin kannalta ryhmäeläkevakuutukseen liittyi seikkoja, jotka viittasivat yksilölliseen eläkevakuutusjärjestelyyn.

Ensinnäkin vakuutuksen ottamisen hetkellä yhtiöllä ei ollut lainkaan palkansaajia. Siten ryhmämääritys koski tosiasiassa ainoastaan sen kahta omistajayrittäjää – A:ta ja B:tä – joilla oli emoyhtiön kautta täysi määräysvalta vakuutuksen ottaneessa yhtiössä. Toisekseen omistajayrittäjien palkkakulut rasittivat kokonaisuudessaan emoyhtiön tulosta.

KHO ei muuttanut aiempien käsittelyjen lopputulosta vaan yhtyi näkemykseen, jonka mukaan A ja B oli rinnastettava yhtiön omistajayrittäjiin. Lisäksi A:n ja B:n osalta maksettujen vakuutusmaksujen määrät olivat olleet suuria ja yhtiö ei ollut maksanut kummallekaan henkilölle lainkaan rahapalkkaa. Näin ollen KHO katsoi, että yhtiö oli korvannut A:lle ja B:lle maksettavan rahapalkan eläkevakuutusmaksujen muodossa ja eikä kyse ollut heidän osaltaan kollektiivisesta lisäeläketurvasta. Yhtiön maksamat vakuutusmaksut olivat siten kokonaisuudessaan olleet A:n ja B:n osalta ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa.

Castrén & Snellmanin asiantuntijat avustavat mielellään eläkevakuutusjärjestelyiden ja kannustinjärjestelmien asianmukaisessa toteuttamisessa.