Epäsuhtaiset (tai asymmetriset) oikeuspaikkalausekkeet ovat tavanomaisia varsinkin rajat ylittävissä rahoitussopimuksissa. Tällaiset lausekkeet antavat toiselle sopimuspuolelle mahdollisuuden nostaa kanne yhdessä useasta tuomioistuimesta (tai missä tahansa toimivaltaisessa tuomioistuimessa) mutta rajoittavat samalla toisen sopimuspuolen vaihtoehdot vain yhteen tiettyyn tuomioistuimeen.
11.4.2025
Unionin tuomioistuimen tuore ratkaisu C‑537/23 valottaa epäsuhtaisten oikeuspaikkalausekkeiden tulkintaa ja pätevyyttä – mitä se tarkoittaa eurooppalaisille yrityksille?
Robin Ollus & Tuomas Lehtinen
Palvelut
12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (”uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus”) 25 artiklan nojalla EU:n alueella kaupallisilla osapuolilla on lähtökohtaisesti laajat vapaudet antaa toimivalta haluamalleen ja yhdessä sopimalleen tuomioistuimelle.
Unionin tuomioistuimen ratkaistavana oli hiljattain Cour de cassationin (Ranskan ylin yleinen tuomioistuin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö siitä, oliko sopimukseen sisältynyt oikeuspaikkalauseke riittävän täsmällinen ollakseen pätevä uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen nojalla. Kyseisen lausekkeen mukaisesti toisella osapuolella oli oikeus nostaa kanne vain Brescian alioikeudessa (Italia), kun taas toisella osapuolella oli oikeus ryhtyä oikeustoimiin ”muussa tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen Italiassa tai ulkomailla”.
Riita liittyi italialaisen toimittajan ja ranskalaisen ostajan väliseen sopimukseen, joka koski verhouspaneelien toimitusta. Rakennuttajat olivat nostaneet kanteen sekä toimittajaa että ostajaa vastaan ranskalaisessa tuomioistuimessa rakennustyössä olleista puutteista johtuen. Ostajan esitettyä takautumisvaatimuksen toimittajaa vastaan samassa oikeusprosessissa toimittaja vastusti tuomioistuimen toimivaltaa vedoten edellä mainittuun oikeuspaikkalausekkeeseen, jonka mukaan toimittajan olisi tullut nostaa kanne Italiassa.
Ennakkoratkaisussaan tuomioistuin ohjeisti, että epäsuhtaisten oikeuspaikkalausekkeiden pätevyyttä on arvioitava ainoastaan uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 25 artiklaan perustuvien itsenäisten kriteerien valossa. Lisäksi tuomioistuin totesi, että oikeuspaikkalausekkeen on oltava riittävän täsmällinen, jotta asiaa käsittelevä tuomioistuin voi päätellä, onko se toimivaltainen asiassa. Lopuksi tuomioistuin totesi, että oikeuspaikkasopimus, jossa nimetään myös EU:n jäsenvaltioiden ja Luganon yleissopimuksen ulkopuolisia tuomioistuimia, on ristiriidassa uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen kanssa.
Ennakkoratkaisu vaikuttaa kaupallisten sopimusten oikeuspaikkalausekkeiden laadintaan ja oikeuspaikan valintaan.
Yritysten on sopimusneuvotteluissa tärkeä arvioida kunkin vaihtoehdon riskit ja mahdollisuudet oikeudenmenetysten välttämiseksi ja muokata oikeuspaikkalausekkeet tapauskohtaisesti yrityksen tarpeisiin sopiviksi.
Lue teksti kokonaisuudessaan englanniksi.
Uusimmat uutiset
Julkaistu 5.9.2024 – Data ja teknologia
Teknologiahankinta voi siivittää yrityksen kasvuun – tai kaataa sen
Julkaistu 29.4.2024 – ESG ja yritysvastuu
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen merkittävä tuomio viitoittaa tietä eurooppalaisille ilmasto-oikeudenkäynneille ja saattaa vaikuttaa eurooppalaisiin yrityksiin
Julkaistu 25.3.2024 – Riitojen ratkaiseminen
First demand -takuu on erinomainen vakuus, mutta sen käyttö vaatii tarkkuutta
Julkaistu 6.2.2024 – Riitojen ratkaiseminen
EU:n Venäjän vastaisten pakotteiden rikkominen näkyy tuomioistuimissa – huolellinen toiminta ehkäisee yritysten rangaistusvastuuta
Topi Lusenius, Anders Forss & Kim Parviainen
Anna Kuusniemi-Laine & Robin Ollus
Tuomas Lehtinen & Jerker Pitkänen
Eveliina Tammela & Touko Hakahuhta
Uusimmat referenssit
VR – Korkeimman oikeuden ratkaisu selkeyttää työaikakäytäntöjä
Edustimme menestyksekkäästi VR-Yhtymää korkeimmassa oikeudessa asiassa, joka koski lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntöä. Korkein oikeus antoi 6.2.2026 ratkaisun (KKO:2026:12) VR:n hyväksi ja vahvisti, että VR:llä oli oikeus muuttaa lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntö palkattomaksi vuonna 2021 työehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisu tuo selkeyttä työehtosopimusten ja työlainsäädännön tulkintaan sekä työnjohto-oikeuden rajoihin. Yli 250 lähiliikenteen veturinkuljettajaa riitautti VR:n huhtikuussa 2021 käyttöön ottaman palkattoman ruokatauon. Ennen muutosta ruokatauko oli ollut pitkään palkallinen. Muutos perustui veturinkuljettajien työehtosopimukseen, joka mahdollistaa ruokatauon järjestämisen joko palkallisena tai palkattomana. Korkein oikeus totesi, että työn jaksottaminen ja työtaukojen pitäminen kuuluvat työnjohto-oikeuden ydinalueelle. Tämän vuoksi kynnys sille, että käytännöstä muodostuisi osapuolia sitova ehto, on varsin korkea. Pelkkä käytännön pitkäaikainen ja johdonmukainen noudattaminen ei yksin tee siitä sitovaa, vaan työnantajan sitoutumistarkoituksen tulee käydä selvästi ilmi työnantajan toiminnasta tai muista seikoista. Kun molemmat ruokatauon järjestämisen vaihtoehdot oli säilytetty työehtosopimuksessa, johon oli vuosien mittaan tehty muita muutoksia, ei näissä olosuhteissa voitu katsoa VR:n tarkoittaneen sitoutua taukokäytäntöön ja luopua työn tauottamisen osalta työnjohto-oikeudestaan. Merkitystä oli myös sillä, että työsopimuksissa oli työajan osalta nimenomaisesti viitattu vain työehtosopimukseen. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden palkallinen ruokatauko ei ollut vakiintunut työsuhteen ehdoksi ja että VR sai muuttaa käytäntöä työehtosopimukseen perustuen. Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus yksipuolisesti muuttaa ruokataukokäytäntöä valitsemalla sovellettavaksi toinen työehtosopimuksen mahdollistamista järjestelyistä.
Julkaistu 3.3.2026
Kansainväliset jälleenvakuutusyhtiöt – Ad hoc -välitysmenettely
Edustimme menestyksekkäästi jälleenvakuutuspaneelia kansainvälisessä ad hoc -välitysmenettelyssä. Riita aiheutui jälleenvakuutussopimuksesta, joka koski ensivakuuttajan vakuuttaman riskiportfolion jälleenvakuuttamista. Osapuolet olivat erimielisiä siitä, kattoiko jälleenvakuutus tietyn vahingon, joka johtui koronaviruspandemian aiheuttamasta markkinahäiriöstä. Asiassa otettiin kantaa erittäin monimutkaisiin juridisiin ja sopimuksellisiin kysymyksiin, ja siinä edellytettiin jälleenvakuutussääntelyn ja -käytännön erityisosaamista. Välitysoikeus hylkäsi vastapuolen asiakkaitamme vastaan nostamat jälleenvakuutuskorvausta koskevat vaatimukset kokonaisuudessaan. Riidan arvo oli noin 34 miljoonaa euroa.
Julkaistu 16.9.2025
Trety – Kehitys- ja tuotantosopimusta koskeva riita ja sovintoneuvottelut
Edustimme menestyksekkäästi Trety AB:ta hoiva-alan viestintälaitteiden kehitys- ja tuotantosopimusta koskevassa riidassa ja siihen liittyvissä sovintoneuvotteluissa. Osapuolet pääsivät neuvottelujen jälkeen asiakkaamme kannalta suotuisaan sovintoon ja välttivät siten laajan välitysmenettelyn. Trety AB on globaali yritys, joka tarjoaa asiakkailleen ratkaisuja elektroniikkatuotteiden kehittämiseen, teollistamiseen ja tuotantoon. Trety AB:llä on yli 30 vuoden kokemus IT-, elektroniikka- ja tietoliikennetoimialoista.
Julkaistu 11.2.2025
Suomalainen teollisuusyhtiö – SCC:n sääntöjen mukainen välitysmenettely
Edustimme menestyksekkäästi suomalaista teollisuusyhtiötä SCC:n sääntöjen mukaisessa välitysmenettelyssä kansainvälistä rakennusyhtiötä vastaan. Riitaan sovellettiin Suomen lakia, ja välitysmenettelyn paikka oli Tukholma. Riita koski pääosin urakkasopimuksen purkua sekä oikeutta korvaukseen urakan viiveistä ja Venäjän hyökkäyssodasta aiheutuneesta kustannusten noususta johtuen. Tärkeimmät riidanalaiset kysymykset koskivat oikeutta urakkasopimuksen purkamiseen sekä purkamisen seuraamuksia, kuten oikeutta korvaukseen hankkeen loppuunsaattamiskuluista, oikeutta sopimussakkoon urakan viiveistä johtuen ja sopimuksen kohtuullistamista kustannusten nousun vuoksi. Riidan kokonaisarvo ylitti 15 miljoonaa euroa.
Julkaistu 8.1.2025