Unionin tuomioistuimen tuore ratkaisu C‑537/23 valottaa epäsuhtaisten oikeuspaikkalausekkeiden tulkintaa ja pätevyyttä – mitä se tarkoittaa eurooppalaisille yrityksille?

12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (”uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus”) 25 artiklan nojalla EU:n alueella kaupallisilla osapuolilla on lähtökohtaisesti laajat vapaudet antaa toimivalta haluamalleen ja yhdessä sopimalleen tuomioistuimelle.

Unionin tuomioistuimen ratkaistavana oli hiljattain Cour de cassationin (Ranskan ylin yleinen tuomioistuin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö siitä, oliko sopimukseen sisältynyt oikeuspaikkalauseke riittävän täsmällinen ollakseen pätevä uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen nojalla. Kyseisen lausekkeen mukaisesti toisella osapuolella oli oikeus nostaa kanne vain Brescian alioikeudessa (Italia), kun taas toisella osapuolella oli oikeus ryhtyä oikeustoimiin ”muussa tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen Italiassa tai ulkomailla”.

Riita liittyi italialaisen toimittajan ja ranskalaisen ostajan väliseen sopimukseen, joka koski verhouspaneelien toimitusta. Rakennuttajat olivat nostaneet kanteen sekä toimittajaa että ostajaa vastaan ranskalaisessa tuomioistuimessa rakennustyössä olleista puutteista johtuen. Ostajan esitettyä takautumisvaatimuksen toimittajaa vastaan samassa oikeusprosessissa toimittaja vastusti tuomioistuimen toimivaltaa vedoten edellä mainittuun oikeuspaikkalausekkeeseen, jonka mukaan toimittajan olisi tullut nostaa kanne Italiassa.

Ennakkoratkaisussaan tuomioistuin ohjeisti, että epäsuhtaisten oikeuspaikkalausekkeiden pätevyyttä on arvioitava ainoastaan uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 25 artiklaan perustuvien itsenäisten kriteerien valossa. Lisäksi tuomioistuin totesi, että oikeuspaikkalausekkeen on oltava riittävän täsmällinen, jotta asiaa käsittelevä tuomioistuin voi päätellä, onko se toimivaltainen asiassa. Lopuksi tuomioistuin totesi, että oikeuspaikkasopimus, jossa nimetään myös EU:n jäsenvaltioiden ja Luganon yleissopimuksen ulkopuolisia tuomioistuimia, on ristiriidassa uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen kanssa.

Ennakkoratkaisu vaikuttaa kaupallisten sopimusten oikeuspaikkalausekkeiden laadintaan ja oikeuspaikan valintaan.

Yritysten on sopimusneuvotteluissa tärkeä arvioida kunkin vaihtoehdon riskit ja mahdollisuudet oikeudenmenetysten välttämiseksi ja muokata oikeuspaikkalausekkeet tapauskohtaisesti yrityksen tarpeisiin sopiviksi.

Lue teksti kokonaisuudessaan englanniksi.