Miten arvioida elinkaareltaan usean vuosikymmenen pituisen tuulivoimahankkeen vaikutuksia luontodirektiivin nojalla tiukan suojelun piirissä olevaan eläimeen, jonka reviiri ja laumastatus elää ja muuttuu vuodesta toiseen? Entä jos hyväksytyssä osayleiskaavassa tuulivoima-alueeksi osoitetulle alueelle muodostuukin kaavapäätöksen jälkeen susireviiri?
Korkein hallinto-oikeus: Tuulivoimaosayleiskaavan hyväksymisen jälkeen kaava-alueelle muodostunut susireviiri ei tee kaavapäätöksestä lainvastaista
Marius af Schultén & Joel Aartolahti
Susikannan viime vuosina tapahtuneen kasvun myötä nämä kysymykset ovat tulleet pohdittavaksi yhä useammassa tuulivoimaosayleiskaavassa.
Korkeimman hallinto-oikeuden muu päätös 2336/2024 vahvistaa olemassa ollutta oikeustilaa: kaavapäätöksen lainmukaisuutta ei arvioida takautuvasti, vaan päätöksentekohetkellä olleen tiedon valossa.
Utajärven kunnanvaltuusto oli päätöksellään 10.1.2019 hyväksynyt Pahkavaaran tuulivoimapuiston osayleiskaavan. Paikallinen yhdistys oli valittanut päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen ja tämän hylkäävän päätöksen jälkeen myöhemmin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi yhdistyksen valituslupahakemuksen.
Yhdistys nosti asiassa myöhemmin purkukanteen (ns. ylimääräinen muutoksenhaku) vaatien osayleiskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen purkamista ja täytäntöönpanon kieltämistä sillä perusteella, että yleiskaava-alueella oli yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tehty susihavaintoja. Alueelle oli sittemmin muodostunut susireviiri. Yhdistys katsoi, että susihavaintojen myötä asiaan oli tullut kunnanvaltuuston päätöksen jälkeen uutta selvitystä, joka olisi voinut vaikuttaa asiaan. Susihavainnot tuulivoima-alueelta ja sen välittömästä läheisyydestä olivat kaavasta käydyn valitusprosessin jälkeiseltä ajalta, minkä vuoksi yhdistys ei ollut voinut vedota susihavaintoihin valituksessaan eikä valituslupahakemuksessaan.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen hallintopäätöksen tai hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen, jos asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty. KHO kuitenkin katsoi, että kaavoituksessa päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon vain päätöksentekohetkellä olemassa olleet tosiseikat ja muut olosuhteet sekä niistä tuolloin saatavissa ollut selvitys. Edellä mainitussa lainkohdassa puolestaan tarkoitetaan sellaista uutta selvitystä, joka on ollut olemassa jo purettavaksi haettavaa päätöstä tehtäessä, mutta jota ei ole hakijasta riippumattomista syistä esitetty vielä tuolloin. Edelleen KHO katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt, että yleiskaava-alueella olisi ollut susilauman reviiri tammikuussa 2019, kun kunnanvaltuusto oli tehnyt kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen, eikä päätöksentekijän tietoon myöskään ollut tuolloin tuotu epäilyjä susihavainnoista alueella. Tästä syystä purkuhakemus hylättiin.
KHO totesi kuitenkin selvyyden vuoksi, että luonnonsuojelulain 78 §:ssä säädetty luontodirektiivin liitteessä IV a mainittujen eläinlajien, kuten suden, lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto on lainvoimaisesta yleiskaavasta huolimatta voimassa ja tulee ottaa huomioon myönnettäessä tuulivoimahankkeelle rakennuslupia tai tehtäessä muita päätöksiä.
KHO:n päätös oli odotetunlainen ja tukee lainsäätäjän tarkoitusta: kaavapäätöksen jälkeen kaava-alueella tapahtuneet muutokset esimerkiksi kaava-alueen luonnonolosuhteissa ja tarkemmin esimerkiksi suojeltavien eläinlajien levittäytyminen alueelle eivät vaikuta kaavapäätöksen lainmukaisuuden arviointiin.
KHO:n ratkaisu on kuitenkin samalla muistutus siitä, että susireviirin muodostuminen jo hyväksytylle osayleiskaava-alueelle saattaa muodostaa tarpeen arvioida susivaikutuksia uudestaan rakennuslupavaiheessa.