Pakotteiden merkitys yritysten oikeudellisessa riskienhallinnassa on kasvanut viime vuosina voimakkaasti eikä kehitys näytä hidastumisen merkkejä. Venäjän hyökkäyssodan alettua pakotteisiin liittyvät compliance-velvoitteet ulottuvat nyt myös sellaisiin yrityksiin, joilla ei ole ollut aiempaa tarvetta seurata viennin loppukäyttäjiä tai muuten varautua pakotteisiin liittyviin riskeihin.
22.6.2026
Huolellisuusvelvoite pakotelainsäädännössä – ennakoiva compliance-työ voi suojata rikosvastuulta
Eveliina Tammela, Pekko Linnanmäki & Janina Assor
Uusi pakoterikossääntely astui Suomessa voimaan 20.5.2025. Rikoslain uudet tunnusmerkistöt korostavat nimenomaisesti yritysten vastuuta pakotteiden noudattamisessa ja jopa vähäisemmät menettelyvirheet voivat johtaa sanktioihin. Kynnys yritysten rikosoikeudellisen vastuun syntymiselle pakoterikoksissa on madaltunut ja kysymykseksi tuleekin usein rikosoikeudellisen tahallisuuden arviointi silloin, kun tekoa lähdetään tutkimaan poliisin toimesta.
Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme sitä, miten yritys voi ennakoivalla compliance-työllä varmistua siitä, että sen toiminnassa noudatetaan pakotesääntelyä. Lisäksi avaamme, millä perusteilla esitutkintaviranomaiset arvioivat tahallisuutta pakoterikosepäilyssä ja mitä tämä tarkoittaa yrityksen kannalta käytännössä.
Pakoterikosten oikeudellinen kehikko
Suomessa säädetään pakoterikoksista rikoslain 46 luvussa. Lakimuutokseen asti pakotteiden rikkominen oli rangaistavaa säännöstelyrikoksena. Säännöstelyrikos ei kuitenkaan enää koske pakotteiden rikkomista. Lakimuutoksessa Suomen rikoslain 46 lukuun lisättiin rikosnimikkeet pakoterikos, törkeä pakoterikos, tuottamuksellinen pakoterikos sekä pakoterikkomus.
Kirjoitimme aiheesta aiemmin blogissa ”Uusi pakoterikossääntely koventaa rangaistuksia – yhteisösakot voivat nousta jopa 40 miljoonaan euroon”.
- Pakoterikos koskee asetettujen pakotteiden vastaisia tekoja. Rikosnimikkeeseen kuuluu muun muassa varojen tai taloudellisten resurssien asettaminen pakotelistatun henkilön hyödynnettäväksi sekä pakotteisiin kuuluvien tuonti- ja vientikieltojen rikkominen.
- Törkeä pakoterikos on kyseessä, jos pakotteiden rikkomisella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikoksen kohteena on huomattavan arvokkaita varoja, puolustustarvikkeita tai kaksikäyttötuotteita tai teko on erityisen suunnitelmallinen. Lisäksi rikoksen tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä.
- Tuottamuksellisesta pakoterikoksesta on kyse silloin, kun pakotesäännösten rikkominen tapahtuu törkeästä huolimattomuudesta ja koskee puolustustarvikkeita tai kaksikäyttötuotteita. Säännös on uusi ja kiristää aiempaa sääntelyä, sillä aiemmin rikosoikeudellinen vastuu pakotteiden rikkomisesta edellytti tahallisuutta.
- Pakoterikkomus on pakoterikoksen lievempi muoto ja kattaa teot, jotka koskevat vähäarvoista omaisuutta tai ovat muuten merkitykseltään vähäisiä.
Yritykselle voidaan määrätä yhteisösakko pakotesääntelyn rikkomisesta tai pakotteiden kiertämisestä, jonka enimmäismäärä poikkeaa tavallisesta yhteisösakosta: enimmäismäärä on viisi prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Liikevaihdon määrästä riippumatta yhteisösakon ylin rahamäärä on kuitenkin vähintään 850 000–40 miljoonaa euroa. Vähimmäismäärä on 850 euroa, eli sakon määrä asettuu 850 euron ja 40 miljoonan euron välille riippuen yrityksen liikevaihdon koosta.
Luonnollisille henkilöille enimmäisseuraamukseksi voidaan määrätä vankeusrangaistus pakotteiden rikkomisesta, mistä syystä johdon tulee kiinnittää erityistä huomiota pakotteiden noudattamisen valvontaan ja seurantaan yrityksissä.
Tahallisuus pakoterikoksissa – mistä on kyse?
Pakoterikoksissa rikosoikeudellinen vastuu edellyttää tahallisuutta. Poikkeuksen muodostaa tuottamuksellinen pakoterikos, jossa törkeä huolimattomuus riittää vastuun syntymiseen. Tuottamuksellinen pakoterikos soveltuu kuitenkin ainoastaan kaksikäyttötuotteisiin ja puolustustarvikkeisiin liittyviin rikkomuksiin.
Pakoterikoksissa tahallisuuden kynnys voi täyttyä, vaikka tekijä ei olisi perehtynyt pakotesääntelyn yksityiskohtiin. Ratkaisevaa ei ole sääntelyn tuntemus, vaan tietoisuus siitä, että toiminta saattaa rikkoa pakotteita. Riittävää voi olla, että tekijä tietää tai pitää mahdollisena, että esimerkiksi tosiasiallinen edunsaaja on pakotteen kohteena eikä varmista asiaa. Toisin sanoen riittävää sinänsä on se, että henkilö ei ole edes pyrkinyt selvittämään pakotesääntelyä.
Vaikka pakoterikokset edellyttävät pääsääntöisesti tahallisuutta, rangaistusseuraamusjärjestelmä kokonaisuutena on kiristynyt aiempaan verrattuna merkittävästi. Esimerkiksi pienessä tulliteknisessä virheessä kuten väärin täytetyssä vientidokumentissa, rikosoikeudellinen tahallisuus ei välttämättä täyty, eikä teko siten johda pakoterikossyytteeseen. Rangaistukset ja hallinnolliset seuraamukset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti tiukempia kuin vanhassa säännöstelyrikossääntelyssä, ja jo vähäisemmät menettelyvirheet voivat johtaa sanktioihin erityisesti silloin, kun yritys ei pysty osoittamaan toimineensa huolellisesti.
EU-komissio on antanut myös ohjeistuksen koskien EU:n pakoterikosdirektiiviä (EU) 2024/1226, jonka velvoitteet toimeenpantiin Suomessa edellä mainituilla rikoslain muutoksilla. Osana ohjeistusta EU-komissio on sitonut tahallisuuden täyttymisen tiukasti myös pakotteiden kiertämiskieltoon. Tämä tarkoittaa sitä, että pakoterikos voi tulla kyseeseen myös silloin, jos yritys on tietoinen siitä, että sen toiminta voi johtaa pakotteiden kiertämiseen ja yritys hyväksyy tämän mahdollisuuden. Käytännössä siis välinpitämätön suhtautuminen kiertämisriskiin riittää täyttämään tahallisuuden kynnyksen pakoterikoksissa. Tyypillinen esimerkki pakotteiden kiertämisestä on tilanne, jossa viejä laiminlyö loppukäyttäjän selvittämisen ja tavara päätyy kolmansien maiden kautta lopulta Venäjälle.
Tässä kohtaa piilee keskeinen riski yrityksille, jotka harjoittavat vientiä tai tuontia. Tietoisuuden puuttuminen ei automaattisesti poista tahallisuutta, jos yrityksen olisi asianmukaista huolellisuutta noudattamalla tullut tietää asiasta. On myös syytä huomata, että pakoterikoksissa rikosvastuu voi kohdentua yrityksen lisäksi yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin, kuten johdon jäseniin, hallituksen jäseniin ja toimitusjohtajaan sekä muihin päätöksenteosta vastanneisiin henkilöihin.
Yritysten on kiinnitettävä huomiota toimiviin ja kattaviin compliance-ohjelmiin
Hyvä compliance-ohjelma osoittaa, että organisaatio on pyrkinyt täyttämään sille asetetut huolellisuusvaatimukset. Etenkin vientialalla, korkeariskisellä toimialalla toimivilla yrityksillä on korostunut velvollisuus selvittää pakotelainsäädännön sisältö. Asianmukaisen ja laadulliset kriteerit täyttävän compliance-ohjelman puuttumisen voidaan katsoa osoittavan laiminlyöntiä yrityksen prosesseissa.
Compliance-ohjelma ei ole pelkästään riskienhallinnan työkalu, se on myös keskeinen näyttö siitä, että yritys on pyrkinyt aktiivisesti pakotteiden noudattamiseen. Vaikka compliance-ohjelma ei automaattisesti poista johdon vastuuta, se voi toimia vahvana näyttönä siitä, että yritys ja sen johto on toiminut huolellisesti ja teko on ollut tahaton.
Pelkkä compliance-ohjelman olemassaolo ei yksin riitä torjumaan rikosvastuuta, vaan yrityksen tulee myös pystyä osoittamaan, että compliance-ohjelmalla on tosiasiassa pyritty torjumaan esimerkiksi pakotteista aiheutuvia riskejä ja yritys on myös noudattanut laadittua ohjelmaa. Näyttöä voi hankkia esimerkiksi tarkalla raportoinnilla sekä sisäisillä ja ulkoisilla tarkastuksilla.
Mitä hyvä compliance-ohjelma edellyttää?
Keskeisiä compliance-ohjelman osia ovat riskiperusteinen due diligence, pakotelistaseulonnat sekä tosiasiallisten edunsaajien ja määräysvaltasuhteiden selvittäminen.
1. Due diligence
Jokainen asiakas, vastapuoli, edunsaaja tai liikekumppani tulee tarkastaa pakotteiden varalta ennen liiketoimien aloittamista sekä säännöllisesti liikesuhteen aikana. Due diligence ei ole kertaluonteinen toimenpide, vaan jatkuva prosessi, joka mukautuu liiketoimintaympäristön ja pakotetilanteen muutoksiin. Keskeisiä due diligence-toimenpiteitä ovat:
Pakotelistojen tarkistaminen suhteessa EU:n, YK:n, OFAC:n ja muiden relevanttien viranomaisten ylläpitämiin listoihin;
- tosiasiallisten edunsaajien selvittäminen, mukaan lukien määräysvaltarakenteiden ja omistusosuuksien kartoittaminen;
- liiketoimen tarkoituksen ja loppukäyttäjän selvittäminen, erityisesti kaksikäyttötuotteiden viennissä ja
- maantieteellinen riskinarviointi, jossa tunnistetaan, liittyykö liiketoimi pakotteiden kohteena oleviin maihin tai alueisiin.
Yritysten tuote- ja maantieteellinen riskiprofiili saattaa perustella pitkälle meneviä loppukäyttötarkistuksia ja erikseen allekirjoitettavien loppukäyttötodistusten vaatimista yrityksen asiakkailta. EU-viejän vastuu tuotteistaan ulottuu aina tuotteen lopulliseen käyttöön ja loppukäyttäjään saakka ja tämän perusteella olisi tärkeää tuntea asiakas ja se, mihin viety tuote lopulta päätyy eli huolehtia riittävän due diligence -tarkastuksen tekemisestä.
2. Sisäiset koulutukset ja ohjeistukset
Erityisesti vienti- ja tuontialalla työskenteleville tulee järjestää säännöllistä pakotekoulutusta. Pelkät kirjalliset ohjeistukset ja prosessit eivät riitä, mikäli henkilöstöllä ei ole riittävää ymmärrystä niiden sisällöstä, tarkoituksesta ja soveltamisesta käytännössä.
Koulutuksen ohella on tärkeää, että yrityksellä on selkeät, helposti saatavilla olevat ja säännöllisesti päivitettävät sisäiset ohjeistukset. Ohjeistusten tulee kattaa muun muassa vastuunjako eri toiminnoissa, päätöksentekoprosessit epäselvissä tai rajatapauksissa sekä sisäinen raportointikanava eli niin sanottu whistleblowing-menettely. Ohjeistukset eivät saa jäädä pelkiksi muodollisiksi asiakirjoiksi vaan niiden tulee olla käytännönläheisiä ja tosiasiallisesti ohjata henkilöstön päivittäistä toimintaa.
3. Dokumentaatio
Kaikki toimenpiteet, due diligence ja mahdolliset poikkeamat tulee dokumentoida huolellisesti. Dokumentaatio on keskeinen elementti esitutkinnassa osoitettaessa, että yritys on toiminut asianmukaisesti. Mahdollisessa esitutkinnassa yrityksen on voitava konkreettisesti näyttää toteen, mitä tarkastuksia on tehty, milloin, kenen toimesta ja millaisiin tuloksiin niissä on päädytty. Puutteellinen dokumentaatio voi heikentää yrityksen asemaa merkittävästi, vaikka varsinaiset compliance-toimenpiteet olisivat olleet asianmukaisia.
Lisätietoja pakoterikossääntelystä ja pakoteprosessien kehittämisestä saat ottamalla yhteyttä kirjoittajiin.
Uusimmat uutiset
Julkaistu 4.6.2026 – Rikosprosessit ja sisäiset tutkinnat
Yhteisösakkojärjestelmään merkittäviä muutoksia – sakkojen määrät ja euromäärät voivat moninkertaistua
Julkaistu 28.10.2025 – Rikosprosessit ja sisäiset tutkinnat
Uusi pakoterikossääntely koventaa rangaistuksia – yhteisösakot voivat nousta jopa 40 miljoonaan euroon
Julkaistu 29.10.2024 – Rikosprosessit ja sisäiset tutkinnat
Sääntely kirittää compliance-työtä – johdon vastuu korostuu yhä enemmän
Julkaistu 22.10.2024 – Compliance ja riskienhallinta
Uusi pakoterikosdirektiivi harmonisoi pakoterikkomusten seuraamukset
Eveliina Tammela, Pekko Linnanmäki & Janina Assor
Eveliina Tammela, Janina Assor & Touko Hakahuhta
Eveliina Tammela
Eveliina Tammela & Touko Hakahuhta
Uusimmat referenssit
Yleisradio – Monacon korkein oikeus hylkäsi valituksen kunnianloukkausasiassa
Avustimme menestyksekkäästi Yleisradio Oy:tä ja sen päätoimittajaa kunnianloukkausasiassa kaikissa Monacon tuomioistuimen oikeusasteissa. Kanteessa oli kyse Yleisradion kahdesta suomenkielisestä ja kahdesta englanninkielisestä artikkelista, jotka julkaistiin vuonna 2022. Vastapuoli katsoi, että tietyt artikkeleissa esitetyt väitteet loukkasivat hänen kunniaansa ja vaati monacolaisissa tuomioistuimissa, että Yleisradio ja sen päätoimittaja tuomitaan kunnianloukkauksesta. Lisäksi hän vaati yhteensä 100 000 euron suuruista vahingonkorvausta ja kaiken hänen kunniaansa väitetysti loukkaavan sisällön poistamista uhkasakon uhalla. Kiistimme asiassa monacolaisten tuomioistuinten toimivallan, sillä artikkeleita ei ollut suunnattu monacolaiselle yleisölle eikä toimivaltaa voitu perustaa vastapuolen väittämällä tavalla siihen, että artikkelit oli julkaistu englanniksi internetissä kaikkien saataville ja ne voitiin kääntää ranskaksi internetselaimella. Lisäksi esitimme kattavat argumentit sen puolesta, että artikkeleissa esitetyt seikat pitivät paikkansa, ne oli esitetty Monacon lainsäädännön edellyttämällä tavalla vilpittömässä mielessä ja ne pohjautuivat perusteelliseen selvitystyöhön. Toimme myös esiin, että vastapuolen toiminnassa oli kyse niin sanotusta forum shopping -ilmiöstä, eli halusta viedä asia sellaiseen oikeuspaikkaan, joka on kantajan kannalta suotuisin. Kanne käsiteltiin Monacon kaikissa kolmessa eri oikeusasteessa, sillä vastapuoli valitti ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuinten tuomioista. Ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimet katsoivat, ettei kyseisiä Yleisradion artikkeleita ollut suunnattu monacolaiselle yleisölle, eivätkä monacolaiset tuomioistuimet siten olleet toimivaltaisia käsittelemään asiaa. Monacon korkein oikeus totesi, ettei ollut olemassa mitään perusteita, jotka liittäisivät väitetysti loukkaavat lausumat Monacoon. Vaikka internetissä julkaistut artikkelit olivatkin saatavilla myös Monacosta käsin, se ei tarkoittanut sitä, että ne olisi julkaistu Monacossa. Näin ollen Monacon korkein oikeus katsoi, etteivät paikalliset tuomioistuimet olleet toimivaltaisia käsittelemään asiaa, ja hylkäsi vastapuolen valituksen valitustuomioistuimen ratkaisusta. Tuomio on hyvin merkittävä eurooppalaisen sananvapauden kannalta. Päinvastainen ratkaisu olisi ollut omiaan rohkaisemaan vastaavanlaisia kanteita kantajan kannalta suotuisissa valtioissa, pyrkimyksenä rajoittaa keskustelua ja vaientaa kriittisiä ääniä. Tuomiovallan arvaamattomuus ja riski joutua pitkiin ja kalliisiin oikeudenkäynteihin voisi luoda pelkoa ja kasvattaa itsesensuuria kaikkien sananvapauttaan käyttävien, erityisesti toimittajien, muiden tiedotusvälineiden ammattilaisten ja tutkijoiden keskuudessa. Tuomio myös vahvistaa periaatetta, jonka mukaan forum shopping ei ole sallittua. Tuomio on lainvoimainen.
Julkaistu 17.6.2025
Rovaniemen kaupunki – Entiset työntekijät tuomittiin maksamaan kaupungille vahingonkorvausta sijoituspäätösasiassa
Avustimme menestyksekkäästi Rovaniemen kaupunkia virkarikos- ja vahingonkorvausasiassa, joka koski kaupungin tekemää merkittävää sijoituspäätöstä. Vastaajina olivat kaupungin entinen työsuhteinen konserniasiamies sekä hänen esihenkilönään virkasuhteessa toiminut kaupunginkamreeri. Rikosasia liittyi kaupunginhallituksen tekemään sijoituspäätökseen, jossa vastaajien valmisteleman päätöksen mukaisesti sijoitettiin 2 miljoonaa euroa kaupungin varoja vastaperustetun sijoitusyhtiön velkakirjoihin. Yhtiön toiminnasta merkittävä osa oli niin sanottua pikavippitoimintaa. Keskeinen oikeuskysymys asiassa oli, onko julkisten varojen sijoittaminen julkisen vallan käyttöä ja siten virkarikossäännösten piirissä myös työsuhteessa olevan henkilön osalta. Työsuhteista konserniasiamiestä syytettiin törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä perustuen hänen laiminlyönteihinsä sijoituspäätöksen valmistelussa ja esittelyssä sekä esteellisyyteen siksi, että hän oli sijoittanut omia varojaan yhtiöön, joka sai rahoitusta kaupunginhallitukselle esitetyltä sijoituskohteelta. Kaupunginkamreeria koskevat virkarikossyytteet kohdistuivat hänen tehtävänkuvaansa kaupungin sijoitustoiminnan valvojana ja raportoijana. Hän osallistui myös kaupunginhallituksen päätöksenteon valmisteluun ja esittelyyn. Asian käsittely alkoi Lapin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2022. Elokuussa 2022 antamassaan tuomiossa käräjäoikeus totesi muun muassa argumentaatioomme perustuen, että julkisten varojen sijoittaminen on julkisen vallan käyttöä, ja siten virkarikossäännöksiä voitiin soveltaa konserniasiamieheen. Käräjäoikeus katsoi entisen konserniasiamiehen menettelyn täyttävän virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön ja entisen kaupunginkamreerin menettelyn täyttävän sijoituspäätöksen valmistelun osalta virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön, mutta syyteoikeus oli vanhentunut. Siten vastaajia ei voitu tuomita rangaistuksiin, mutta vastaajat tuomittiin suorittamaan yhteisvastuullisesti kaupungille vahingonkorvausta noin 114 000 euroa viivästyskorkoineen, kaupunginkamreerin osuuden ollessa 10 % summasta. Syyttäjä tyytyi käräjäoikeuden tuomioon, mutta muut osapuolet valittivat hovioikeuteen. Siten ajoimme kaupungin puolesta hovioikeudessa sekä rangaistus- että korvausvaatimuksia. Rovaniemen hovioikeuden käsittely oli marras-joulukuussa 2023. Kesäkuussa 2024 antamassaan tuomiossa hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion ennallaan virka-aseman väärinkäyttämisen ja virkavelvollisuuden rikkomisen osalta. Hovioikeus katsoi, että konserniasiamies oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa esteellisyydestään. Lisäksi hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että hänen valmistelemansa sijoituspäätös oli kaupungin sijoitusohjeiden mukainen ja että se oli asianmukaisesti kilpailutettu. Hovioikeus katsoi myös, että sijoituskohteen esittelyteksti oli laadittu puutteellisesti ja harhaanjohtavasti ja että konserniasiamiehen menettely oli ollut tahallista. Kaupunginkamreerin osalta hovioikeus katsoi hänen laiminlyöneen velvollisuutensa valvoa, että kaupunginhallitukselle tehty sijoitusesitys oli sijoitusohjeiden mukainen ja että esitys ei ollut harhaanjohtava ja että riskit oli otettu huomioon sijoitusohjeiden edellyttämällä tavalla. Hovioikeuden tuomio on selkeä kannanotto siihen, että virkatoiminnassa ja julkista valtaa käytettäessä ei hyväksytä väärinkäytöksiä, ja tärkeä linjaus siltä osin, että julkisten varojen sijoittaminen on julkisen vallan käyttöä ja siten virkavastuun piirissä myös työsuhteisten henkilöiden osalta. Lisäksi hovioikeudessa oli keskeisenä arvioitavana kysymyksenä taloudellisen vahingon määrittäminen sijoitustoimintaan liittyvässä tapauksessa. Hovioikeus katsoi argumenttiemme pohjalta, että konserniasiamiehen ja kaupunginkamreerin menettelystä oli aiheutunut kaupungille vahinkoa. Hovioikeus korotti vahingonkorvauksen määrän 210 000 euroon, kamreerin osuuden rajoittuessa 10 %:iin. Vahingonkorvauksen korottaminen perustui siihen, että hovioikeus katsoi kaupungille aiheutuneen vahinkoa pääoman menetyksen lisäksi myös arvioitujen sijoitustuottojen menetyksestä. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Julkaistu 21.8.2024
Suomalainen teollisuusyhtiö – Työturvallisuusrikoksessa syyttämättäjättämispäätös
Avustimme merkittävää suomalaista teollisuusyhtiötä ja kahta sen työturvallisuusorganisaation työntekijää työturvallisuusrikosta koskeneessa rikosprosessissa. Tapaturma sattui yhteisellä työpaikalla, jossa tapahtuma-aikaan toimi myös useita muita työnantajia. Esitutkinnassa poliisi epäili muun muassa kahta yhtiön työntekijää työturvallisuusrikoksesta sekä selvitti yhtiön rangaistusvastuuta. Selvitimme yhtiön ja yhteisen työpaikan turvallisuuskäytäntöjä sekä tapahtumaan liittyneiden yhtiöiden ja henkilöiden rooleja. Esitimme perustellusti, että asiakkaamme olivat toimineet velvollisuuksiensa suhteen huolellisesti. Syyttäjä katsoi, että asiassa ei ole asiakkaidemme osalta perusteita nostaa syytteitä, joten syyttäjä päätti jättää syytteen nostamatta yhtiötä ja sen kahta työntekijää vastaan.
Julkaistu 6.8.2024
Suomalainen rakennusyhtiö – Syyttämättäjättämispäätös työturvallisuusrikosasiassa
Edustimme merkittävää suomalaista rakennusyhtiötä, joka oli osallisena työturvallisuusrikosasiassa. Yhtiö toimi päätoteuttajana ja -urakoitsijana yhteisellä rakennustyömaalla, jossa sattui työtapaturma. Esitutkinnassa selvitettiin yhtiön palveluksessa olleen vastaavan työnjohtajan henkilökohtaista rikosvastuuta sekä yhtiön rikosvastuuta. Selvitimme ja analysoimme tapahtumien kulkua, asianosaisten toimintaa sekä yhtiön työturvallisuuskäytänteitä ja -toimintaa. Loppulausunnossa argumentoimme, että yhtiö ja vastaava työnjohtaja olivat noudattaneet kaikkia työturvallisuusmääräyksiä. Esittämiemme argumenttien perusteella syyttäjä katsoi, ettei asiassa ollut todennäköisiä syitä rikosepäilyn tueksi, ja päätti jättää syytteen nostamatta yhtiön työntekijää vastaan ja luopui myös yhteisösakkovaatimuksesta yhtiötä kohtaan.
Julkaistu 3.6.2024