AIFMD II – vaikutukset vaihtoehtorahastojen hoitajille Suomessa

AIFMD II ei ole rahastotoiminnan sääntelyä laajasti muuttava kokonaisuudistus vaan ennemminkin tiettyjä sääntelyn osa-alueita koskeva päivitys. Pääosa sääntelymuutoksista aiheuttaa rahastonhoitajille uusia hallinnollisia tehtäviä, mutta positiivisena voidaan pitää sitä, että sääntelyyn on ehdotettu myös tiettyjä rahastonhoitajien toimintavapautta lisääviä elementtejä.

Tässä blogipostauksessa käsittelemme AIFMD II:n sekä siihen liittyvän hallituksen esityksen tiettyjä keskeisiä muutoksia ja niiden vaikutuksia suomalaisille vaihtoehtorahastojen hoitajille. 

1. AIFMD II:n keskeiset muutokset ja vaikutukset suomalaisille vaihtoehtorahastojen hoitajille

1.1. Päivitetyt maksuvalmiuden hoitoa koskevat vaatimukset avoimien rahastojen hoitajille

AIFMD II:n päivitetyillä aiempaa yksityiskohtaisemmilla maksuvalmiuden hoitoa koskevilla vaatimuksilla pyritään tehostamaan rahastojen hoitajien edellytyksiä hallinnoida poikkeuksellisia lunastuspyyntötilanteita, joita voi syntyä esimerkiksi vakavien markkinahäiriöiden yhteydessä. Suomessa Finanssivalvonta on viime vuosina valvontatyössään kiinnittänyt tähän asiaan huomioita erityisesti kotimaisten kiinteistörahastojen osalta.

Uusi sääntely velvoittaa avoimia vaihtoehtorahastoja ottamaan käyttöön lähtökohtaisesti vähintään kaksi sääntelyssä listattua maksuvalmiuden hoidon keinoa, joilla voidaan vastata lunastuspyyntöihin ja markkinoiden epävakaustilainteisiin. Vaihtoehtorahaston hoitajan tulee sisällyttää rahastolle valitut maksuvalmiuden hoidon keinot rahaston sääntöihin ja ilmoittaa ne toimivaltaiselle viranomaiselle. Vaihtoehtorahaston hoitajalla tulee olla myös yleiset toimintaperiaatteet ja menettelytavat sekä operatiiviset valmiudet maksuvälineiden hoidon keinojen käyttämiseksi. Valittujen maksuvalmiuden hoidon keinojen lisäksi avoimen vaihtoehtorahaston hoitajalla on aina poikkeuksellisissa tilanteissa (kuten vakavat markkinahäiriöt) mahdollisuus tilapäisesti keskeyttää lunastukset ja merkinnät, kun se on sijoittajien edun mukaista. Maksuvalmiuden hoitoa koskevaa sääntelyä tullaan vielä myöhemmin täydentämään ESMA:n ohjeilla sekä komission teknisillä sääntelystandardeilla. ESMA on julkaissut loppuraportin ohjeiksi maksuvalmiuden hoidon keinojen valinnasta ja kalibroinnista (ESMA34-1985693317-1160) sekä laatinut luonnokset teknisistä sääntelystandardeista, joissa säädetään maksuvalmiuden hoidon keinojen tarkemmista ominaisuuksista (ESMA34-1985693317-1259).

Monilla suomalaisilla avointen vaihtoehtorahastojen (käytännössä erikoissijoitusrahastojen) hoitajilla on jo käytössään erilaisia maksuvalmiuden hoitamisen keinoja, joten uusi sääntely ei välttämättä aiheuta merkittäviä sisällöllisiä muutoksia suomalaisten avointen vaihtoehtorahastojen ominaisuuksille ja toiminnalle. Uusi sääntely vaatii kuitenkin todennäköisesti päivityksiä rahastonhoitajien sisäisiin maksuvalmiuden hoitoa koskeviin toimintaperiaateisiin ja menettelytapoihin. Lisäksi rahastonhoitajien on rahastokohtaisesti arvioitava, missä määrin uusi sääntely edellyttää muutoksia rahastojen sääntöihin tai muuhun rahastodokumentaatioon. 

1.2. Uudet vaatimukset lainanantorahastoille

AIFMD II tuo uusia vaatimuksia private credit -strategian rahastoille, joita ei ole aiemmin huomioitu erikseen sääntelyssä. Sääntely sisältää uuden lainanantorahaston määritelmän, jolla tarkoitetaan sellaista vaihtoehtorahastoa, jonka sijoitusstrategiana on pääasiassa lainojen alullepano (loan origination) tai joiden alullepanemien lainojen nimellisarvo on vähintään 50 prosenttia rahaston nettoarvosta.

Sääntely sisältää laajasti uusia vaatimuksia lainanantorahastoiksi kvalifioituville rahastoille ja niiden hoitajille. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin on ehdotettu lisättäväksi kokonaan uusi luku, joka käsitelisi lainoja alullepanevien rahastojen toimintaa. Sääntely asettaa muun muassa vaihtoehtorahastojen hoitajille velvollisuuden ylläpitää toimintaperiaatteita, menettelyjä ja prosesseja lainojen myöntämiseksi sekä luottoriskin arvioimiseksi ja luottosalkun hallinnoimiseksi ja seuraamiseksi. Lisäksi sääntely asettaa rajoitteita vivutuksen käytölle ja laina-allokaatioille sekä asettaa erityisen riskinpidätysmekanismin liittyen luottojen mahdolliseen myöhempään myyntiin jälkimarkkinoilla. Sääntely myös kieltää harjoittamasta sellaista sijoitusstrategiaa, jossa lainojen myntämistä harjoitetaan yksinomaan kyseisten lainojen myymiseksi kolmansille osapuolille (originate-to-distribute strategy).

Suomessa rahoituksen tarjoaminen muille kuin kuluttajille ei sellaisenaan ole säänneltyä toimintaa (ellei toimintaa harjoiteta luottolaitoksen muodossa) ja rahastojen harjoittama luotonanto muille kuin kuluttajille on ollut mahdollista ilman erityisiä sääntelyvaatimuksia (jos luotonanto on ollut sallittua rahaston sijoitusstrategiassa). Joissakin EU-maissa on ollut kuitenkin epäselvyyttä siitä, miten rahastojen myöntämiä lainoja tulisi kohdella EU-sääntelyn alla ja tämän vuoksi AIFMD II pyrkii yhdenmukaistamaan sääntelyä tältä osin. Uusi sääntely sinänsä selkeyttää lainanantorahastojen toimintamahdollisuuksia EU:n alueella ja lisää siten oikeusvarmuutta erityisesti rahastojen rajat ylittävän toiminnan osalta, mutta rahastojen lainanantotoimintaan sovellettavat uudet hallinnolliset vaatimukset eivät välttämättä laajamittaisesti houkuttele rahastoja aloittamaan uusia private credit -strategoita. Jää nähtäväksi, lisääkö uusi harmonisoitu sääntely rahoituslähteiden saatavuutta EU-yrityksille vai johtaako uusi sääntely ennemminkin tällaisten rahoituslähteiden saatavuuden vähentymiseen. Mikäli suomalaisella rahastonhoitajilla on vireillä uuden private credit -rahaston perustaminen, tulee uudet sääntelyvaatimukset käydä perusteellisesti läpi ja huomioida tällaisen rahaston perustamisessa.

1.3. Ulkoistamisen valvonta laajenee

AIFMD II implementointi tulee tiukentamaan ulkoistamiseen liittyviä säännöksiä ja ulkoistamisjärjestelyihin kohdistuva viranomaisvalvonta lisääntyy, sillä jatkossa ulkoistamiseen liittyviä rajoituksia ja Finanssivalvonnalle tehtäviä ilmoituksia ei olisi rajattu vain ”merkittävien toimintojen” ulkoistamiseen, vaan rajoitukset ja ilmoitusvelvollisuudet ulottuisivat laajemmin vaihtoehtorahaston hoitajan toimintoihin ja palveluihin. Lisäksi vaihtoehtorahaston hoitajien säännölliset raportointivelvollisuudet salkunhoito- ja riskienhallintatehtävien ulkoistamisen osalta tulevat laajenemaan.

Finanssivalvonnan vuonna 2023 toteuttaman kyselyn mukaan kaikki kyseiseen kyselyyn vastanneet rahastoyhtiöt ja toimiluvalliset vaihtoehtorahastojen hoitajat olivat ulkoistaneet ainakin yhden toiminnon ja yhteensä jopa yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ulkoistanut vuonna 2023 viisi toimintoa tai enemmän. Siten odotettavissa on, että uusien vaatimusten myötä ulkoistuksia koskevien ilmoitusten määrä tulee kasvamaan ja ulkoistamiseen liittyvät uudet raportointivelvollisuudet tulevat lisäämään raportointiin liittyvää hallinnollista työtä. Vaihtoehtorahastojen hoitajien on hyvä aloittaa sen arvioiminen, miten nykyiset ulkoistusjärjestelyt tulevat täyttämään tulevat uudet vaatimukset.

1.4. Tiedonantovelvollisuuksien ja raportoinnin laajentaminen

AIFMD II laajentaa tietyiltä osin vaihtoehtorahastojen tiedonantovelvoitteita ja raportointivelvollisuuksia. Rahastojen tarjoamisen yhteydessä sijoittajille annettaviin olennaisiin ja riittäviin tietoihin on sisällytettävä tarkempaa tietoa muun muassa valituista maksuvalmiuden hoidon keinoista sekä rahastolle allokoitavista kuluista. Lisäksi valvontaviranomaisille suoritettavan säännöllisen raportointivelvollisuuden sisältöä tullaan laajentamaan (erityisesti ulkoistamisjärjestelyiden osalta), mutta raportointivelvollisuutta koskevien muutosten on tarkoitus tulla voimaan vasta vuonna 2027 ja näitä velvoitteita tullaan vielä tarkentamaan komission teknisillä sääntelystandardeilla.

2. Uudet toimintamahdollisuudet 

Vaikka suurin osa uudesta sääntelystä aiheuttaa lähinnä uusia velvoitteita vaihtoehtorahastojen hoitajille, sisältää uusi sääntely myös joitakin vaihtoehtorahastojen hoitajien toimintamahdollisuuksia parantavia elementtejä. Sääntelyssä ehdotetaan muun muassa laajennettavaksi vaihtoehtorahaston hoitajien oikeutta tarjota (vaihtoehtorahastojen hoitamisen lisäksi) sääntelyn tarkoittamia ”muita sallittuja palveluita” sekä ”liitännäispalveluita”. Sallittujen palveluiden listaan lisättäisiin oikeus tarjota vertailuarvoasetuksen mukaista vertailuarvojen hallinnointia sekä luotonostajista ja luotonhallinnoijista annetun lain tarkoittamia luotonhallinnointitoimintoja. Näiden uusien sallittujen palveluiden hyödyntäminen lienee kuitenkin melko rajallista kotimaisten vaihtoehtorahastojen hoitajien toimesta. Sen sijaan liitännäispalveluiden tarjoamista koskevat muutokset avaavat laajemmin uusia toimintamahdollisuuksia kotimaisille vaihtoehtorahastojen hoitajille. Liitännäispalveluita koskevaa sääntelyä muutettaisiin ensinnäkin siten, että vaihtoehtorahaston hoitaja voisi tarjota laissa nykyisin määriteltyjä liitännäispalveluita (eli tiettyjä sijoituspalveluita, kuten sijoitusneuvontaa tai toimeksiantojen välittämistä) ilman, että sille on myönnetty lupa sijoituspalvelulain tarkoittaman omaisuudenhoitopalvelun tarjoamiseksi (aiemmin liitännäispalveluiden tarjoaminen on edellyttänyt lupaa omaisuudenhoitopalveluiden tarjoamiseksi). Tämä laajentaa vaihtoehtorahastojen hoitajien mahdollisuutta tarjota liitännäispalveluina erilaisia sijoituspalveluita kevyemmin edellytyksin kuin aiemmin. Lisäksi liitännäispalveluiden konseptia laajennettaisiin siten, että liitännäispalveluina voitaisiin tarjota mitä tahansa muuta vaihtoehtorahastojen hoitajan suorittamaa tehtävää tai toimintoa, jota vaihtoehtorahastojen hoitaja jo suorittaa hoitamansa vaihtoehtorahaston osalta tai tarjoamiensa sallittujen palveluiden tai liitännäispalveluiden osalta edellyttäen, että mahdolliset muille osapuolille tehtävien tai toimintojen suorittamisesta syntyvät eturistiriidat käsitellään asianmukaisesti. Hallituksen esityksen mukaan tällaisia toimintoja tai tehtäviä voisi olla esimerkiksi henkilöstö- ja tietotekniikkapalvelut, salkunhallintaan ja riskienhallintaan liittyvät tietotekniikkapalvelut, raportointi-, compliance-, ESG- ja back office -palvelut. Kaiken kaikkiaan muutokset liitännäispalveluita koskevaan sääntelyyn tuovat vaihtoehtorahaston hoitajille aidon mahdollisuuden monipuolistaa tulonlähteitään.

Lisäksi AIFMD II muuttaa säilytysyhteisöjen sääntelyä sallimalla säilytysyhteisön nimeämisen toisesta ETA-valtiosta tietyin ehdoin liittyen muun muassa kotimaisten säilytyspalveluiden saatavuuteen ja markkinoiden kokoon sekä edellyttäen Finanssivalvonnan lupaa. Tämä muutos voi periaatteessa parantaa säilytyspalveluiden saatavuutta ja kustannustehokkuutta Suomessa, mutta jää nähtäväksi, missä määrin toimijat tulevat tätä vaihtoehtoa harkitsemaan ja tuleeko Finanssivalvonta tällaisia järjestelyitä hyväksymään.

3. Implementointi ja aikataulu

AIFMD II tulee sovellettavaksi vuoden 2026 aikana. Suomessa sovellettavat lakimuutokset astuvat voimaan 16.4.2026. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annettua lakia koskeva muutosesitys sisältää tiettyjä siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat lainanantorahastoja, minkä lisäksi osa uusista raportointivelvoitteista tulee voimaan vasta vuonna 2027.

Vaikka kyseessä on vain rajallinen uudistus, muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi tiettyjen rahastojen toimintaan, erityisesti jos kyse on avoimista rahastoista tai lainanantotoimintaa harjoittavista (tai tällaisen toiminnan aloittamista suunnittelevista) rahastoista. Lisäksi laajasti ulkoistuksia tehneiden rahastojen hoitajien on syytä perehtyä uusiin vaatimuksiin. Vaihtoehtorahastojen hoitajien kannattaa aloittaa valmistautuminen uusiin vaatimuksiin viimeistään nyt.