Teollinen internet – uhka vai mahdollisuus?

Viime aikoina on keskusteltu teollisesta internetistä ja sen tuomista uhkista ja mahdollisuuksista. Teollisella internetillä tai esineiden internetillä (engl. internet of things) tarkoitetaan sitä, että tulevaisuudessa erilaiset laitteet, esimerkiksi kodinkoneet, autot ja teollisuuskoneet, ovat yhä useammin kytkettyjä internetiin ja toimivat sen välityksellä.

Kyseessä on paradigman muutos: aivan kuten 90-luvun aikana siirryttiin eristetyistä järjestelmäkohtaisista verkoista maailmanlaajuiseen internetiin, nyt ollaan siirtymässä passiivisesta, selainpohjaisesta verkosta uudenlaiseen internetiin, joka on yhä kiinteämpi osa päivittäistä elämäämme ja ympäristöämme. Tulevaisuudessa meitä ympäröivät älyesineet, jotka vaihtavat tietoliikenneyhteyksien kautta tietoja keskenään. Se johtaa uusiin innovaatioihin teollisuudessa, kaupallisella alalla ja kuluttajien keskuudessa.

Tulevaisuuden internet elää esineissä

Jo nyt on käytössä sovelluksia, joiden avulla esine lähettää tietoja internetiin, ja sitä valvotaan ja kontrolloidaan tietoliikenneyhteyksien avulla. Hyvä esimerkki on etävalvomo, jossa voidaan esimerkiksi Suomesta käsin valvoa asiakkaiden teollisia laitteita ympäri maailmaa niihin asennettujen sensorien avulla. Tällaiset sovellukset, joissa tuotteesta siirretään tietoja toisen yrityksen järjestelmiin ja sieltä takaisin, ovat jo nyt teknisesti mahdollisia ja yleistyvät tulevaisuudessa. Myös niihin liittyvät juridiset kysymykset, jotka koskevat tietojen siirtoa ja vastuita, voidaan ratkaista nykyisenlaisilla yritysten välisillä palvelu- ja toimeksiantosopimuksilla, jotka täytyy toki laatia huolellisesti vastaamaan toiminnan tarpeita.

Teollisen internetin profeetat ennustavat, että internetin ja esineiden välinen suhde mullistuu vielä laajemmin: syntyy esineiden internet. Tämä tulevaisuuden internet tarkoittaa kokonaisvaltaista integraatiota, jossa kodit, älyteknologialla varustetut vaatteet, itseohjautuvat autot, kaupungin infrastruktuuri ja varsinainen teollinen internet eli älykkäällä analytiikalla ja prosessitekniikalla toimiva teollisuus ovat kaikki yhteydessä tietoverkkoon ja sen kautta toisiinsa. Sensoreilla varustetut esineet vaihtavat jatkuvasti tietoja keskenään. Tämä tehostaisi yhteiskunnan toimintaa esimerkiksi älykkään ja nopeasti muutoksiin reagoivan tuotantoketjun hallinnan kautta ja loisi toisaalta täysin uusia toimialoja ja kaupallisia sovelluksia. Tietojen vaihtamisesta ja hyödyntämisestä tulisi muutamassa vuodessa miljardiluokan bisnestä.

Esineiden internet vaatii yrityksiltä yhteisiä pelisääntöjä ja toimintatapoja

Tähän tulevaisuudenkuvaan ei kuitenkaan päästä noin vain. Vain muutama vuosi sitten esineiden internetin toteuttaminen olisi ollut teknisesti vaikeaa, kun laajakaistayhteydet ja sensorit olivat vielä verrattain kalliita. Nämä esteet ovat nyt siirtymässä historiaan.

Yritysten ja kuluttajien väliseen lähes rajattomaan tietojen siirtoon liittyy kuitenkin myös muita ongelmia. Ensinnäkin tietosuojalainsäädäntö rajoittaa sitä, miten kuluttajien tietoja voi kerätä, käsitellä ja siirtää. Esineiden internet vaatinee lakimuutoksia ja laajempaa keskustelua siitä, miten ja millä ehdoilla kuluttajien tietoja saa siirtää kaupallisissa tarkoituksissa. Nykyinen lainsäädännön kehitys on omiaan hidastamaan esineiden internetin syntyä.

Yritysten välinen tietojenvaihto herättää pelkoa yrityksen liikesalaisuuksien vaarantumisesta, kun älykkäät laitteet ”keskustelevat” keskenään ja vaihtavat käyttötietoja. Esineiden internet ei voi toimia ilman yritysten välistä luottamusta. Siksi yritysten pitänee sopia yhteisistä pelisäännöistä ja varmistaa sopimuksilla, että hyödyt ja kustannukset jakautuvat reilusti. Lisäksi eri valmistajien laitteiden lähettämien tietojen on oltava yhteensopivia, mikä vaatinee uusia datastandardeja. Maailmalla onkin käynnissä useita eri standardihankkeita, joiden tarkoituksena on luoda perusta esineiden internetille.

Toisaalta tiedonsiirron ongelmat voitaisiin myös ratkaista käyttämällä erikoistuneita ja yleisesti hyväksyttyjä tiedonvälittäjiä, samalla tavalla kuin pankkitietoja nykyään siirretään maailmanlaajuisesti eri järjestelmien välillä SWIFT-yhtymän kehittämän viestiverkon avulla. Jotta esineet voivat keskustella keskenään, niille on löydettävä yhteinen kieli tai ainakin rajapinnat, jotka ymmärtävät erilaisten laitteiden kieltä.

Esineiden internet tuo mukanaan myös juridisia haasteita, joiden ratkaiseminen vaatii uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia sopimuksia. Uudessa järjestelmässä lisäarvo syntyy esineiden välisessä keskustelussa. Silloin on tärkeää määritellä, kuka omistaa liikkuvan tiedon ja miten siitä saatavat hyödyt ja tulot jaetaan.

Jos esimerkiksi itseohjautuva auto saa tietoja tieoloista tai liikenteestä useista eri yritysten hallinnoimista lähteistä, se johtaa myös erityisiin ongelmiin välillisten vahinkojen kannalta. Kuka on vastuussa, jos auto saa virheellistä tietoa ja törmää seinään tai jalankulkijaan? Miten tuotevastuu toteutuu, jos älyvaatteeseen tulee kohtalokas virhe toisen laitteen lähettämän tiedon takia?

Horisontissa uusia liiketoimintamahdollisuuksia

Esineiden internet on mahdollisuus, joidenkin mukaan jopa väistämättömyys: internetin ja tavaroiden maailman integraatio tiivistyy lähivuosina, joten yritysten on hyvä ajoissa ja oma-aloitteisesti varautua näihin toimialojen rajat ylittäviin mullistuksiin. Uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii kuitenkin tiedonsiirron ja vastuiden pohtimista – ei vain liiketoiminnan suunnittelussa vaan myös yritysten sopimuksissa. Henkilötietoja sisältävistä aineistoista tulee yrityksille arvokasta pääomaa. Miten sitä voi käyttää laillisesti, kun lainsäädäntö jatkuvasti tiukkenee?

Teknologiaan kriittisesti suhtautuva humanisti tai sääntelyä rakastava juristi näkisi esineiden internetissä vain uhkia. Itse näen kuitenkin valtavia liiketoimintamahdollisuuksia, joihin on löydettävä juridiset ratkaisut.

Jaakko Lindgren