Ennallistamisasetus hyväksyttiin – käytännön vaikutukset riippuvat Suomen valitsemista toimeenpanokeinoista

Ennallistamisasetuksen hyväksyntä on pitkällisen poliittisen väännön lopputulos. Neuvoston hyväksyntä asetukselle saatiin, kun Itävalta päätti vastoin aikaisempaa kantaansa puoltaa asetusta. Asetuksen puolesta äänesti 20 jäsenmaata.

Tavoitteena ennallistamisasetuksessa on ennallistaa heikentyneitä ekosysteemejä muun muassa soilla, kosteikoissa, niityillä, vesistöissä, metsissä sekä maatalous- ja kaupunkiympäristöissä. Luonnon monimuotoisuuden elvyttämisen ohella asetuksen tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta ja maaperän huonontumista sekä parantaa ruokaturvaa. Lisäksi ennallistamisasetus velvoittaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään ennallistamisasetuksen soveltamisalassa olevien luontotyyppien merkittävä heikentyminen.

Ennallistamisasetuksen tavoitteena on luonnon tilan parantaminen

Ennallistaminen tapahtuisi jäsenvaltioiden laatimassa kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa asetettujen toimenpiteiden mukaisesti. Tarkoituksena on, että ennallistamistoimet kattavat vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttia asetuksen soveltamisalaan kuuluvista maa- ja merialueista sekä kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä.

Ennallistamisella tarkoitetaan prosessia, jossa aktiivisesti tai passiivisesti tuetaan ekosysteemin elpymistä sen rakenteen ja toimintojen parantamiseksi tavoitteena biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien häiriönsietokyvyn säilyttäminen tai lisääminen, joka tapahtuu parantamalla luontotyyppiesiintymän tila hyväksi. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi suo-ojien tukkimista, purojen palauttamista kohti luonnontilaa ja laidunnuksen palauttamista laidunkäytössä olleille alueille.

Jäsenvaltioiden on laadittava ennallistamissuunnitelmat kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta, ja niitä on tarkistettava vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Ennallistamissuunnitelma laadittaisiin vuoteen 2050 saakka, ja se sisältäisi muun muassa ennallistettavien alueiden määrän, viitteellisen sijainnin, kuvauksen ennallistamistoimenpiteistä sekä perustelut mahdollisille poikkeuksille.

Käytännön vaikutukset riippuvat ennallistamissuunnitelmasta ja kotimaisesta sääntelystä

Ennallistamisasetuksen velvoitteet kohdistuvat yksinomaan jäsenvaltioihin, eikä asetuksella siten ole suoria vaikutuksia yrityksiin tai yksityisiin maanomistajiin. Suomi voi kuitenkin sisällyttää omaan ennallistamissuunnitelmaansa toimenpiteitä, joilla käytännössä on vaikutusta toiminnanharjoittajiin ja maanomistajiin.

Yritysten näkökulmasta ennallistamisasetuksen keskeisin sisältö lienee jäsenvaltioiden velvoite estää asetuksen liitteissä I ja II mainittujen hyvässä tilassa olevien luontotyyppien merkittävä heikentyminen niiden esiintymisalueilla. Paljon kuitenkin riippuu siitä, millä tavoin Suomi panee velvoitteen täytäntöön, mikä kunkin luontotyypin hyvä tila on ja muodostuuko tuomioistuimissa ennallistamisasetukselle vesipuitedirektiivin tapaista vahvaa oikeudellista sitovuutta. Heikentämiskielto voisi teollisuushankkeiden luvituksessa konkretisoitua esimerkiksi velvollisuudella osoittaa, että hankkeesta ei aiheudu heikentämiskiellon piirissä olevan luontotyypin merkittävää heikentymistä.

Ennallistamisasetus mahdollistaa heikentämiskiellosta poikkeamisen uusiutuvan energian tuotantolaitosten, niiden verkkoliitännän ja varastointimenetelmien osalta, jos hankkeessa on suoritettu ympäristövaikutusten arviointimenettely eikä hankkeelle ole vaihtoehtoisia, vähemmän haitallisia sijainteja. Ennallistamissuunnitelman laadinta tulee myös sovittaa yhteen uudistetun RED-direktiivin mukaisten uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden haarukoinnin kanssa. Yhteensovittaminen lieneekin hyvä tapa varmistaa, että ennallistamistarpeet nopean kehittämisen alueilla on jo ennakollisesti tunnistettu, eikä hankekehittäjille tule luvituksen yhteydessä yllätyksiä.