#10yearchallenge – kasvojentunnistuksen monet kasvot

Pian villityksen alkamisen jälkeen sosiaalisessa mediassa alkoi kiertää myös pohdintaa siitä, oliko kyseessä kenties Facebookin käynnistämä tiedonkeruukampanja, jolla somejätti pyrkii kehittämään tekoälyyn perustuvaa kasvojentunnistusalgoritmiaan muun muassa ikääntymiseen liittyvien ominaisuuksien suhteen. Mikä olisikaan helpompi tapa kerätä tarpeellisia tietoja kuin käynnistää viattoman oloinen haaste, jonka avulla käyttäjät itse tarjoavat materiaalin suureen, jäsenneltyyn tietokantaan ja samalla hauskuuttavat itseään ja verkostoaan vuosien saatossa muuttuneella olemuksellaan. Facebook on kuitenkin irtisanoutunut villityksestä sanoen sen olevan käyttäjälähtöinen ja muistuttanut käyttäjiään siitä, että he voivat halutessaan kytkeä kasvojentunnistuksen pois päältä milloin tahansa.

Mihin kasvojentunnistamista hyödynnetään?

Kasvojentunnistusalgoritmin kehittämisestä ei toki välttämättä ole haittaa – päinvastoin, oikein käytettynä se voi muuttaa maailmaamme parempaan suuntaan, kuten auttaa tunnistamaan sairauksia ajoissa. Amerikkalainen Wired-lehti julkaisi äskettäin Kate O’Neillin artikkelin, jossa kirjoittaja pohti kasvojentunnistusteknologiaan liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä #10yearchallenge-haasteen innoittamana. O’Neill toteaa muun muassa, että ikääntymisen merkit tunnistavasta teknologiasta voi olla apua esimerkiksi kadonneiden lasten löytämiseen vielä monen vuoden kuluttua katoamisesta.

Törmäämme kasvojentunnistusteknologiaan päivittäin esimerkiksi älypuhelinta käyttäessämme: puhelin aukeaa näppärästi pelkällä vilkaisulla, ja monet sen sovellukset hyödyntävät kasvojentunnistusta. Kuvagalleriakin on usein järjestetty henkilöittäin kasvojentunnistuksen avulla. Kasvojentunnistusteknologia tehostaa myös arkea: Suomessa on pilotoitu esimerkiksi kasvoilla maksamista, ja teknologiaa hyödynnetään myös rajatarkastuksissa, mikä nopeuttaa ihmisten liikkumista.

Kehitteillä on myös ajoneuvon kuljettajan tilaa tarkkaileva teknologia, joka parantaa liikenneturvallisuutta. Yhdysvalloissa kasvojentunnistusteknologiaa on hyödynnetty muun muassa lainvalvonnan apuna epäiltyjen rikollisten tunnistamiseen ja kiinniottamiseen. Tämän kaltainen massavalvonta on tosin saanut kritiikkiä osakseen, sillä väärin käytettynä se saattaa esimerkiksi altistaa syrjinnälle ja vaarantaa demokratiaa.

Ikääntymisen merkit tunnistavan kasvojentunnistuksen yhteydessä kerätty data yhdistettynä muuhun tietoon, kuten sijaintitietoihin, nettikäyttäytymiseemme tai terveystietoihimme, voi tulevaisuudessa avata ovia laajemmillekin käyttötarkoituksille. Tällä hetkellä tarjolla on esimerkiksi vakuutuksia, joissa vakuutettu luovuttaa liikkumista ja nukkumista kuvaavia tietojaan sekä esimerkiksi terveys- ja elintapatietojaan vakuutusyhtiölle saadakseen alennusta vakuutusmaksuista.

Uhka yksityisyydelle?

Kasvojentunnistusteknologialla on siis monia hyviä käyttötarkoituksia. Väärin käytettynä se voi kuitenkin uhata ihmisten yksityisyyttä. Kasvojentunnistusteknologiat hyödyntävät ihmisten kasvokuvia, jotka tietosuojamaailmassa luetaan henkilötiedoiksi ja vielä tarkemmin biometrisiksi tiedoiksi, jos yksittäinen henkilö voidaan tunnistaa niistä. Muita biometrisia tietoja ovat esimerkiksi sormenjälkitiedot, joita hyödynnetään laajasti esimerkiksi kulunvalvonnassa.

Koska kasvojentunnistusteknologian käyttöön liittyy myös riskejä, maailmalla on keskusteltu sitä koskevan sääntelyn tarpeellisuudesta. Euroopan unionissa kasvojentunnistusteknologian käyttöä säännellään EU:n tietosuoja-asetuksella: siinä biometristen tietojen käsittelylle asetetaan reunaehdot, jotka ovat hiukan tavallisten henkilötietojen käsittelyn ehtoja tiukemmat. Kuten kaikessa henkilötietojen käsittelyssä, myös kasvojentunnistusteknologiaa käytettäessä on tärkeää pohtia, mihin tarkoitukseen henkilötietoja käsitellään. Jos biometrisia tietoja käsitellään esimerkiksi henkilön tunnistamista varten, niitä voidaan käsitellä ainoastaan henkilön nimenomaisella suostumuksella, lain perusteella tai vaikkapa silloin, kun henkilö on itse saattanut tiedon julkiseksi. Tästä voisi olla kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö on itse julkaissut profiilikuvan julkisella sosiaalisen median tilillään.

Kun sosiaalisen median käyttäjinä pohdimme sitä, mihin tietojamme käytetään ja käsitelläänkö niitä lainmukaisesti, meidän tulisi myös itse muistaa kunnioittaa omia tietojamme ja yksityisyyttämme. Sosiaalinen media on jo pitkään ollut täynnä erilaisia sovelluksia ja pelejä, joiden perimmäinen tarkoitus on tietojen kerääminen ja myöhempi käyttö esimerkiksi markkinointitarkoituksiin. Foliohatulle ei välttämättä kuitenkaan ole tarvetta niin kauan kuin ymmärrämme, mitä tietoja jaamme ja kenelle ja mihin tarkoituksiin tietojamme käytetään. Kun ymmärrämme käsittelyyn liittyvät riskit, olemme turvallisemmilla vesillä.