Veroriidoissa ei ole tilaa vapaamatkustajille

Päätös on herättänyt keskustelua verovelvollisten ja asiantuntijoiden keskuudessa, sillä se vaikuttaa suoraan siihen, miten verovelvollisten oikeusturva toteutuu. Tässä blogitekstissä käymme läpi ratkaisun keskeiset kohdat ja kerromme käytännön ohjeen verovelvollisille, jotka pohtivat, tarvitseeko johonkin verotuspäätökseen hakea oikaisua.

Purun edellytykset eivät täyttyneet, vaikka KHO muutti Verohallinnon tulkintaa

Tuoreessa ratkaisussaan KHO totesi, että vaikka Verohallinto oli aikoinaan päätynyt verovelvollisen asiassa eri lopputulokseen kuin KHO myöhemmin, tämä ei riitä perusteeksi päätöksen purkamiselle. Kun purkua hakenut verovelvollinen ei muiden osakkaiden tapaan ollut hakenut päätökseensä oikaisua, hän ei voinut myöskään hyötyä muiden myöhemmin saavuttamasta voitosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Tapauksessa Verohallinto oli toimittanut X:n verotuksen annettujen ilmoitusten mukaan siten, että hänen B Oy:ltä verovuosina 2015–2017 saamansa osingot oli verotettu muina osinkoina kuin työpanososinkoina. Verohallinto oli 24.11.2020 oikaissut X:n verovuosien 2015–2017 verotuksia hänen vahingokseen, katsoen osinkojen olevan ansiotulona verotettavia työpanososinkoja. Muut osinkoja saaneet osakkaat olivat valittaneet päätöksistään aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ja lopulta voittaneet riidan Verohallintoa vastaan.

KHO hylkäsi purkuhakemuksen, koska Verohallinnon ei voitu katsoa soveltaneen lakia ilmeisen väärin eli päätöksen antamisen aikaan vallinneen oikeustilan vastaisesti.

Yhdelle verovelvolliselle annettu päätös ei automaattisesti koske kaikkia

Ratkaisu osoittaa jälleen, että lainvoiman saaneen hallintopäätöksen purkaminen on hyvin vaikeaa jopa silloin, kun tehty laintulkinta myöhemmin kumotaan. Ylipäätään KHO:n ratkaisukäytännössä verotusta koskevia purkuhakemuksia on viime vuosikymmeninä hyväksytty vain kourallinen, vaikka purkuhakemuksia on tehty moninkertainen määrä.

Ratkaisusta voidaan päätellä, että useita verovelvollisia samanaikaisesti koskevissa asioissa ei ole tilaa vapaamatkustajille. Tämä tarkoittaa, että vaikka korkein hallinto-oikeus antaisi myönteisen päätöksen toiselle verovelvolliselle, se ei automaattisesti koske kaikkia samanlaisessa tilanteessa olevia. Jokaisen verovelvollisen on tehtävä oma valituksensa ja perusteltava se omilla tiedoillaan ja olosuhteillaan.