Perjantaina 19.1.2018 julkaistiin hallituksen esitys, jossa ehdotetaan uusia rajoituksia korkokulujen vähentämiseen verotuksessa. Muutokset perustuvat pääosin veronkiertämisen estämistä koskevan EU-direktiivin säännöksiin, ja niiden on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alusta.
Korkokulujen vähennysoikeuteen esitetään lisärajoituksia – muiden muassa kiinteistöala rajoitusten piiriin
Palvelut
Korkokulujen vähentämistä verotuksessa on nykyisin rajoitettu yhteisöjen, avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden tuloverotuksessa. Rajoitus koskee vain etuyhteydessä olevien yritysten välisiä korkosuorituksia, eikä sitä sovelleta esimerkiksi kiinteistösijoitus- tai rahoitusalan yrityksiin.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan rajoituksen laajentamista ulkopuolisilta otettujen lainojen korkokuluihin. Lisäksi rajoitussäännöksen soveltamisala laajenisi niin, että rajoitus koskisi jatkossa muiden muassa myös kiinteistötoimialaa ja rahoitusalan yrityksiä. Muutoksella voidaankin arvioida olevan merkittävää vaikutusta erityisesti kiinteistö- ja kiinteistösijoitusyhtiöille.
Rajoitussäännökset eivät esityksen mukaan jatkossakaan koskisi yrityksiä, joiden ns. nettokorkomenot, eli korkotuotot ylittävät korkokulut, ovat verovuonna enintään 500 000 euroa.
Yritykset saisivat vähentää korkokulut täysimääräisesti korkotuottojen määrään asti nykyiseen tapaan. Nettokorkomenot voisi vähentää siltä osin kuin ne ovat enintään 25 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta (eli elinkeinotoiminnan tuloksesta, johon on lisätty korkokulut sekä verotuksessa vähennyskelpoiset poistot ja konserniavustukset ja josta on vähennetty annetut konserniavustukset). Tämän prosenttiosuuden ylittävät nettokorkomenot eivät olisi vähennyskelpoisia. Lievennyksenä vähennysoikeuden rajoitukseen yritykset voisivat kuitenkin vähentää ulkopuolisille tahoille maksamiaan nettokorkomenoja kolmeen miljoonaan euroon asti prosenttirajasta riippumatta.
Esityksen mukaan korkokulujen vähennyskelpoisuutta rajoitettaisiin vain silloin, kun verovelvollinen on osa konsernia tai etuyhteydessä toiseen osapuoleen tai sillä on kiinteä toimipaikka. Rajaus vaikuttaa ongelmalliselta verovelvollisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Nykyinen rajoitussäännös sisältää ns. tasevapautussäännön, jonka mukaan rajoitussäännöstä ei sovelleta, mikäli verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että sen oman pääoman suhde tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on suurempi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku. Säännös on osoittautunut käytännössä hankalaksi soveltaa, ja hallituksen esityksessä ehdotetaan tasevapautussäännön poistamista.