11.1.2023

Uutta oikeuskäytäntöä koskien ulkomaisten sijoitusrahastojen verovapautta

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut äskettäin kolme päätöstä, jotka liittyvät tuloverolain 20 a §:ssä säädettyyn sijoitusrahastojen verovapauteen. Tuomiot perustuvat Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) keväällä 2022 antamaan tuomioon C-342/20, jossa EUT totesi, että tuloverolain 20 a § on ristiriidassa EU:n oikeuden kanssa. Lue lisää asiasta täältä.

Tuloverolain 20 a §:n verovapaussäännös tuli voimaan vuonna 2020. Lakimuutoksen tarkoituksena oli sisällyttää verolainsäädäntöön ehdot, jotka täyttämällä sijoitusrahasto on verovapaa. Jotta ulkomainen rahasto voisi olla verovapaa, sen tulee säännöksen mukaan olla sopimusperusteinen ja avoin sijoitusrahasto, jonka osuuksia tarjotaan yleisön merkittäväksi ja jonka osuuksien määrä vaihtelee tehtyjen merkintöjen ja lunastusten mukaan. Lisäksi sillä tulee olla vähintään 30 osuudenomistajaa. Vaihtoehtorahastot katsotaan kuitenkin verovapaiksi, jos niiden pääoma on vähintään kaksi miljoonaa euroa, niiden osuudenomistajat ovat ammattimaisia sijoittajia tai vastaavia ja ne jakavat osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan. Varojaan pääasiallisesti kiinteistöihin sijoittavien vaihtoehtorahastojen edellytetään jakavan vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan. Säännös perustuu sille olettamukselle, että Suomen lain mukaisesti perustetut rahastot täyttävät edellytykset automaattisesti.

EUT:n tuomion jälkeen on jo todettu, että muutkin kuin sopimusperusteiset rahastot voidaan katsoa Suomessa verovapaiksi, jos rahasto on muuten rinnastettavissa suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon.

KHO 2022:139

Ensimmäinen kolmesta päätöksestä eli KHO 2022:139 annettiin 12.12.2022. Tapaus koski luxemburgilaista sopimusperusteista FCP-sateenvarjorahastoa, jonka A-alarahasto sijoitti varojaan pääasiallisesti kiinteistökohteisiin. Rahastolla ja sen myötä myös A-alarahastolla oli vain yksi välitön osuudenomistaja.

Tuloverolain 20 a §:n 4 kohta viittaa vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:än, jossa säädetään, että kiinteistöihin sijoittavalla erikoissijoitusrahastolla tulee olla vähintään kymmenen osuudenomistajaa. KHO:n tuli siis päättää, täyttääkö A-alarahasto verovapauden edellytykset, vaikka sillä on ainoastaan yksi välitön osuudenomistaja.

Päätöksessään KHO totesi, että kun otetaan huomioon tuloverolain 20 a §:n 4 kohdan sanamuoto ja pykälän lisäämistä koskeva hallituksen esitys sekä verotuksessa noudatettava legaliteettiperiaate, verovapaus on tässä tapauksessa ehdollinen vain voittojen jakamisen edellytykselle, joka mainitaan tuloverolain 20 a §:ssä. Näin ollen säännöksen ei katsottu asettavan verovapaudelle muita ehtoja.

KHO 2022:142

Toinen päätöksistä eli KHO 2022:142 annettiin 14.12.2022. Tapauksessa oli kysymys vaihtoehtorahaston rinnastettavuudesta tuloverolain 20 §:n mukaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon verovuoden 2019 osalta ja tuloverolain 20 a §:n mukaiseen vaihtoehtorahastoon verovuoden 2020 osalta. Olennaisena tekijänä myös tässä tapauksessa oli osuudenomistajien määrä.

Kyseessä oleva rahasto oli ranskalainen FPCI eli sopimusperusteinen vaihtoehtorahasto, jolla oli kaikkiaan 33 ulkopuolista osuudenomistajaa. Näistä osuudenomistajista 18 oli kuitenkin osa yritysryhmää, johon kuului alueellisia pankkeja ja niiden konserniyhtiöitä. Keskusverolautakunta oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että yritysryhmä oli yksi kokonaisuus ja osuudenomistajien kokonaismäärä olisi siten vähemmän kuin vaaditut 30, mikä tarkoittaisi, ettei rahasto täyttäisi tuloverolain 20 a §:n mukaisia verovapauden edellytyksiä.

KHO totesi päätöksessään, ettei yritysryhmää tule pitää yhtenä kokonaisuutena. Rahastolla oli siten yli 30 osuudenomistajaa ja se täytti tämän osalta verovapauden edellytykset. Verovuoden 2020 osalta KHO totesi, että ollakseen tuloverolain 20 a §:n 3 kohdan mukaisesti oikeutettu verovapauteen, suljetun rahaston täytyy myös täyttää voitonjakoa koskeva edellytys.

KHO 2022:138

KHO:n päätöksistä kolmas annettiin 12.12.2022. Se koski luxemburgilaisen vaihtoehtorahaston alarahastoa, joka oli oikeudelliselta muodoltaan FCP. Rahasto sijoitti pääasiassa kiinteistöihin. Keskeinen kysymys tapauksessa oli, onko rinnastettavuuden arvioinnin kannalta olennaista, että rahasto oli sijoittanut varallisuudestaan yli viidesosan rakentamiseen ja kiinteistönjalostustoimintaan, mikä ei ole sallittua suomalaisille verovapaille kiinteistörahastoille. Vaikka tätä edellytystä ei ole kirjattu tuloverolain 20 a §:n verovapaussäännökseen, KHO päätti, että koska yli viidesosa rahaston varallisuudesta oli sijoitettu rakentamistoimintaan, se ei ollut oikeutettu verovapauteen. KHO huomautti, että kehitysprojekteihin tehtyjen kiinteistösijoitusten verovapaus on Suomessa tarkoitettu rajoittumaan viidesosaan rahaston varallisuudesta. Näin ollen KHO totesi, että vaikka edellytys kiinteistösijoitusten luonteesta rajoittaisi pääomien vapaata liikkuvuutta, rajoitus on hyväksyttävä, kun rahaston tilanne ei sijoitusrakenteen vuoksi ole rinnastettavissa suomalaiseen kiinteistörahastoon.

Johtopäätökset

Nämä päätökset olivat EUT:n keväällä 2022 antaman tuomion jälkeen odotettuja. KHO:n päätösten myötä on käynyt yhä selvemmäksi, että kun tuloverolain 20 a §:ä tulkitaan, tulee ottaa huomioon objektiivisen rinnastettavuuden edellytys, jota EUT:n oikeuskäytännössä on korostettu. Vaikka päätökset eivät yllättäneet, ne antavat varmuutta ulkomaisille rahastoille, jotka harkitsevat tekevänsä sijoituksia Suomeen.

Kokenut tiimimme keskustelee mielellään tarkemmin näistä tapauksista ja avustaa esimerkiksi lähdeveron palautushakemuksissa ja Suomeen tehtyjen sijoitusten strukturoinnissa. Olethan yhteydessä, jos voimme olla avuksi.