Kuluttajansuoja digiaikaan: digitaaliset sisällöt ja palvelut nimenomaisesti sääntelyn piiriin

Kirjoitimme loppuvuodesta EU:n tavarankauppadirektiivistä (2019/771) seuraavista muutoksista kuluttajansuojalakiin. Kuluttajansuojalakia on nyt päivitetty tavarankauppadirektiivin implementoinnin lisäksi digitaaliselle aikakaudelle panemalla täytäntöön digitaalisesta sisällöstä ja digitaalisista palveluista annettu direktiivi (2019/770) (ns. digisopimusdirektiivi). Muutokset ovat tulleet voimaan 1.1.2022.

Digitaaliset sisällöt ja palvelut huomioitu jatkossa nimenomaisesti kuluttajansuojalaissa

Kuluttajansuojalaki sisältää nykyään uuden 5 a luvun, joka sisältää erityistä sääntelyä koskien digitaalisia sisältöjä ja palveluita. Aikaisemmin digitaalisista sisällöistä ja palveluista ei ole ollut nimenomaista sääntelyä kuluttajansuojalaissa. Jatkossa 5 a luku sisältää säännöksiä muun muassa digitaalisen sisällön ja palvelun toimittamisesta, digitaalisen sisällön ja palvelun virheestä ja sen seuraamuksista sekä digitaalisen sisällön ja palvelun muuttamisesta.

Digitaalisella sisällöllä tarkoitetaan esimerkiksi tietokoneohjelmia, digitaalisia pelejä ja sähköisiä kirjoja. Digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan puolestaan esimerkiksi pilvipalveluita ja sosiaalisen median kaltaisia digitaalisia palveluita.

Huomionarvoista on, että uusi 5 a luku tulee sovellettavaksi paitsi sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja on sitoutunut maksamaan digitaalisesta sisällöstä tai palvelusta kauppahintaa, myös tietyin reunaehdoin sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja on sitoutunut luovuttamaan elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja.

Keskeisimpiä uudistuksia ovat muun muassa seuraavat:

• Digitaalisen sisällön ja palvelun toimittamista, virhettä ja sen seuraamuksia koskeva sääntely on jatkossa pitkälti linjassa tavarankauppaa koskevan sääntelyn kanssa. Erona tavarankauppaa koskeviin säännöksiin on reklamaatiovelvollisuuden puuttuminen, sillä reklamaatiovelvollisuuden asettaminen digisopimusdirektiivin puitteissa ei ole mahdollista.
• Yrityksen tulee digitaalisen sisällön ja palvelun virheettömyyden varmistaakseen lähtökohtaisesti taata tarvittavien turva- ja muiden päivitysten toimittaminen kuluttajalle määrätyn ajanjakson ajan. Kuluttajan on voitava vapaasti päättää, asentaako hän toimitetut päivitykset vai ei. Jos kuluttaja päättää olla asentamatta päivityksiä, sillä voi luonnollisesti olla vaikutusta elinkeinonharjoittajan vastuuseen.
• Huomionarvoista on, että digitaalinen sisältö tai palvelu ei ole kuitenkaan virheellinen, vaikka päivityksiä ei toimitettaisi, jos kuluttajalle on sopimuksentekoajankohtana annettu tästä tieto ja kuluttaja on tämän erikseen ja nimenomaisesti hyväksynyt.
• Kuluttajilla on oikeus tiettyihin sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin silloinkin, kun nämä ovat luovuttaneet elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja kauppahinnan sijaan. Esimerkiksi henkilötietoja luovutettaessa kuluttajalla on hinnanalennuksen sijaan oikeus purkaa sopimus myös vähäisten virheiden perusteella. Sen sijaan maksettaessa kauppahintaa purkuoikeus edellyttää tavarankauppasäännösten tavoin sitä, ettei virhe ole vähäinen.
• Elinkeinonharjoittaja ei saa lähtökohtaisesti käyttää kuluttajan luovuttamaa tai luomaa digitaalista sisältöä tai palvelua sopimuksen purun jälkeen.
• Sopimuksen purun jälkeen elinkeinonharjoittajan on tietyin poikkeuksin kuluttajan pyynnöstä annettava kuluttajan saataville kuluttajan luovuttama tai luoma sisältö. Tämä on tehtävä maksutta kohtuullisessa ajassa ja yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa. Säännöksen tarkoituksena on ehkäistä tilanteita, joissa kuluttaja saattaisi jättää käyttämättä purkuoikeuttaan, mikäli häneltä tällöin evättäisiin pääsy luovuttamaansa tai luomaansa digitaaliseen sisältöön tai palveluun.

Uusien säännösten tavoitteena on selkeämpi oikeustila

Digisopimusdirektiivin mukaiset uudet säännökset on tarkoitettu tavarankauppadirektiivin tavoin helpottamaan sisältöjen ja palvelujen tarjoamista ja saatavuutta EU:ssa jäsenmaiden rajojen yli. Nimenomaisten digitaalista sisältöä ja palvelua koskevien säännösten lisääminen kuluttajansuojalakiin on myös omiaan selkeyttämään oikeustilaa, vaikka kuluttajansuojalakia on aikaisemminkin soveltuvin osin analogisesti sovellettu digitaalisiin sisältöihin ja palveluihin.

Merkittävimpiä muutoksia on ehdottomasti uuden 5 a luvun soveltaminen sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietojaan digitaalisen sisällön tai palvelun saamiseksi. Aikaisemmin kuluttajansuojalain viivästystä ja virhettä koskevia säännöksiä ei ole edes analogisesti sovellettu tällaisiin sopimuksiin.