Digitaalisia sisämarkkinoita kohti: muutoksia kuluttajansuojalakiin vuonna 2022

Kuluttajansuojalakiin on luvassa paljon muutoksia ensi vuoden aikana. Osa muutoksista on seurausta EU-tavarankauppadirektiivin (2019/771) kansallisesta täytäntöönpanosta. Tavarankauppadirektiivin lisäksi muutoksia kuluttajansuojalakiin tehdään digitaalisesta sisällöstä ja digitaalisista palveluista annetun niin sanotun EU-digisopimusdirektiivin (2019/770) vuoksi. Direktiivien taustalla on EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden strategia. Strategian yksi päätavoitteista on pyrkiä parantamaan kuluttajien ja yritysten verkkotuotteiden ja -palvelujen saantia Euroopassa.

Hallituksen esitys (HE 180/2021) kuluttajansuojalain muuttamisesta annettiin eduskunnalle lokakuussa 2021. Kuluttajansuojalain muutoksien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2022. Tässä uutisessa keskitymme tavarankauppadirektiivistä seuraaviin muutoksiin.

Kuluttajankaupasta tavarankaupaksi

Tavarankauppadirektiivin täytäntöönpano vaatii muutoksia kuluttajansuojalain 5 lukuun koskien kuluttajankauppaa, erityisesti luvun säännöksiin tavaran ominaisuuksista ja virheestä sekä virheen seuraamuksista. Samalla luvun otsikko päivitetään kuluttajankaupasta tavarankaupaksi.

Keskeisimmät tavarankauppaa koskevat uudistukset ovat näillä näkymin seuraavat:

• Digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat tulevat tavarankauppaa koskevien sääntöjen piiriin, jos digitaalisen elementin puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen.
  
  
• Virheettömän tavaran ominaisuuksista säädetään tarkemmin. Paitsi että tavaran tulisi olla sovitun mukainen, sen tulisi lähtökohtaisesti täyttää myös tavaralle asetetut ns. yleiset vaatimukset.
  
  
• Yrityksen tulee digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran virheettömyyden varmistaakseen lähtökohtaisesti taata tarvittavien turva- ja muiden päivitysten toimittaminen kuluttajalle määrätyn ajanjakson ajan.

• ”Sellaisena kuin se on”-ehto jää historiaan ja jatkossa käytetyn tavaran virheellisyyttä arvioidaan samoin perustein kuin uuden tavaran virheellisyyttä.
  
  
• Virheolettaman kesto pitenee nykyisestä kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen, eli virheen oletetaan olleen tavarassa jo luovutushetkellä, jos virhe ilmenee vuoden kuluessa tavaran luovuttamisesta, ellei oletus esimerkiksi ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen.
  
  
• Kuluttajalla on jatkossa tavaran virhetilanteissa lähtökohtaisesti vapaus valita tavaran korjauksen tai uuden virheettömän tavaran toimituksen välillä. Vaikka jo aiemmin EU-tasolla on korostettu kuluttajan valinnanvapautta tavaran korjaamisen ja uuden toimituksen osalta, kansallinen oikeustila ei ole tätä vastannut.
  
  
• Lisäksi kuluttajalla on jatkossa lähtökohtaisesti oikeus vaatia hinnanalennusta tai purkaa kauppa siitä huolimatta, että yritys on yrittänyt saattaa tavaran virheettömäksi. Tarkoituksena on ehkäistä tavaran toistuvia korjaus- ja vaihtokierroksia.
  
  
• Takuuta koskeva sääntely soveltuu jatkossa tietyin rajoituksin myös takuuta vastaavaan sitoumukseen, joka annetaan kuluttajalle lisäkorvauksesta. Tällaista lisäkorvauksesta annettavaa sitoumusta ei voi kuitenkaan kutsua takuuksi.
  
  
• Takuu on annettava jatkossa aina kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla, kun tällä hetkellä takuu tulee antaa kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla kuluttajan pyynnöstä.
  
  

Kuluttajan asema vahvistuu, yrityksiltä edellytetään entistä enemmän huolellisuutta

Uudistusten on esitetty sekä parantavan yritysten mahdollisuuksia tarjota hyödykkeitä rajan yli että kuluttajien mahdollisuuksia käydä rajat ylittävää kauppaa EU- ja ETA-maiden välillä. Rajat ylittävää kaupankäyntiä helpottavia vaikutuksia vähentää kuitenkin se, että molemmat direktiivit sisältävät viime kädessä paljon kansallista liikkumavaraa ja harmonisointi koskettaa vain osaa sääntelystä.

Tavarankaupassa kuluttajan asema suhteessa myyjäyritykseen tulee ainakin joissakin suhteissa parantumaan ja vastaavasti yritykset voivat joutua nykyistä useammin vastuuseen tavaran virheellisyydestä. Ehdotetut yhtenäisemmät tavarankauppasäännökset tulevat olemaan merkittäviä erityisesti verkkokauppatoimintaa harjoittavien yritysten kannalta. Erityisesti uudet digitaalisia elementtejä sisältävät tavarankauppasäännökset tulevat vaatimaan yrityksiltä huolellisuutta.

Yritysten on hyvä varautua käymään sopimusehtonsa ja myös takuuta koskevat ehdot läpi uuden sääntelyn valossa, mikäli tähän työhön ei ole vielä ryhdytty. Esimerkiksi takuiden kannalta nykyistä kuutta kuukautta pidempi virheolettama merkitsee sitä, että yritys ei voi jatkossa enää tarjota kuluttajalle yhden vuoden takuuta sellaisenaan, koska takuun tulee olla kuluttajalle aito lisäetu.