3.7.2015

Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus muuttuu – mietintö tulevasta lainsäädännöstä julkaistu

Työ- ja elinkeinoministeriön nimeämä työryhmä on julkaissut 16.6.2015 mietinnön kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten sääntelyn muuttamisesta Suomessa. Mietintö on kirjoitettu suoraan hallituksen esityksen muotoon. Mietinnössä ehdotetaan, että säädettäisiin uusi erillislaki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista. Ehdotuksen taustalla on EU:n direktiivi, joka tulee saattaa kansallisesti voimaan viimeistään 27.12.2016.

Direktiivin ja tulevan kansallisen lainsäädännön tavoitteeksi on asetettu mm. vahingonkorvauskanteiden nostamisen helpottaminen ja kanteiden käsittelyn kehittäminen siten, että kilpailunrikkomuksista vahinkoa kärsineet voivat saada täyden korvauksen vahingosta.

Ehdotettu laki muuttaa kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen sääntelyä Suomessa kantajamyönteisemmäksi. Lain voimaantulon myötä onkin odotettavissa, että kilpailuoikeudellisten vahingonkorvauskanteiden lukumäärä entisestään kasvaa.

Monelta osin uudessa laissa säädettäisiin direktiivin mukaisista vähimmäisvaatimuksista, jotka jo nykyisin sisältyvät kansalliseen lainsäädäntöömme. Direktiivi edellyttää kuitenkin säädettäväksi mm. seuraavista seikoista, joita ei toistaiseksi ole kansallisessa laissamme, ja jotka mietinnössä ehdotetaan sisällytettäväksi lakiin kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista:

  • Vahinko-olettama. Tällä hetkellä kantajan on näytettävä se, että kilpailunrajoituksesta on aiheutunut vahinkoa. Ehdotuksessa näyttötaakka on kartellien osalta käännetty ja kartellin oletetaan aiheuttaneen vahinkoa, jollei rikkomiseen syyllistynyt muuta näytä. Lakiin ei kuitenkaan ehdoteta lisättäväksi esim. prosenttiperusteisista olettamaa vahingon määrästä, vaan kantajan tulisi osoittaa aiheutuneen vahingon määrä. Vahinko-olettama soveltuisi vain kartelleihin, ja esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttötapauksissa ja vertikaalisissa kilpailunrajoituksissa näyttötaakka säilyisi nykyisellään.
  • Ylihinnan siirtämisen todistustaakkasäännöt. Mietinnössä ehdotetaan yksityiskohtaista sääntelyä niitä tilanteita varten, joissa kilpailunrikkomukseen syyllistyneen asiakas on siirtänyt ylihinnan eteenpäin omille asiakkailleen (ns. passing-on). Todistustaakka siitä, että ylihintaa on siirretty jakeluketjussa eteenpäin, olisi vastaajalla. Laissa myös säädettäisiin kriteereistä, jotka välillisen ostajan on täytettävä, jotta se osoittaisi sille siirtyneen ylihintaa.
  • Sakoista vapautumisen vaikutus yhteis- ja takautumisvastuuseen. Tällä hetkellä sakoista vapautumisella (leniency) ei ole merkitystä vahingonkorvausvastuisiin. Ehdotuksen mukaan sakoista vapautettu yritys olisi vastuussa kilpailunrajoituksella aiheutetuista vahingoista vain omille suorille tai välillisille ostajilleen tai toimittajilleen. Muille vahinkoa kärsineille sakoista vapautettu olisi yhteisvastuussa muiden rikkomukseen syyllistyneiden kanssa vain, jos ne eivät pystyisi saamaan täyttä korvausta muilta syyllistyneiltä.


Myös takautumis- eli regressivastuiden osalta sakoista vapautuneen asema olisi parempi kuin muiden rikkomukseen osallistuneiden. Lähtökohtaisesti korvausvelvollisten kesken korvausmäärä jaettaisiin huomioiden kunkin viaksi jäävä syyllisyyden määrä. Seuraamusmaksusta vapautuneen korvausvelvollisen osuus ei kuitenkaan saisi ylittää vahinkoa, jonka se on aiheuttanut suorille tai välillisille ostajilleen tai toimittajilleen. 

  • Sovinnon vaikutus korvauskanteisiin. Mietinnössä ehdotetaan, että sovintoratkaisu määrittäisi sitovalla tavalla sovinnon osapuolen korvausosuuden suuruuden. Tällä olisi merkitystä erityisesti tilanteissa, joissa osa vahingonaiheuttajista kieltäytyisi sovinnosta. Tällaisessa tilanteessa muun muassa jäljelle jääneet korvauksesta vastuussa olevat tahot eivät saisi takautumisoikeutta sovinnon tehnyttä kohtaan. Ehdotetuilla säännöillä pyritään edistämään sovintoratkaisuja.
  • PK-yrityksiä koskevat yhteisvastuun rajaukset. Direktiivin mukaisesti komission suosituksessa 2003/361/EY mainitut pienet tai keskisuuret yritykset eivät ole yhteisvastuussa kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista. Lisäedellytyksenä on kuitenkin mm. se, että yrityksen markkinaosuus alittaa 5 % kaikilla relevanteilla markkinoilla. Tämä käytännössä johtanee siihen, että pk-yritysten yhteisvastuun rajauksella ei tule olemaan suurta merkitystä käytännössä.
  • Ajanjakso, jolta korkoa maksetaan. Mietinnön mukaan EKP:n viitekorkoa vahinkomäärälle maksettaisiin vahingon aiheutumisesta siihen saakka, kunnes velvollisuus maksaa viivästyskorkoa alkaa. Vahinko katsottaisiin aiheutetuksi viimeistään rikkomisen päättymispäivänä. Kantaja voisi kuitenkin osoittaa, että vahinko on aiheutunut tätä aiemmin.
  • Rikkomuspäätöksen vaikutus vahingonkorvausoikeudenkäynnissä. Tällä hetkellä hallintoprosessissa annettu kilpailulain rikkomista koskeva päätös ei sido yleisiä tuomioistuimia näiden käsitellessä vahingonkorvauskannetta. Ehdotuksen mukaan lainvoimaisella Kilpailu- ja kuluttajaviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä olisi jatkossa tällainen sitova vaikutus. Päätös ei kuitenkaan olisi näyttö vahingon määrästä, vaan ainoastaan rikkomuksen olemassaolosta. Tällaista sitovaa vaikutusta ei kuitenkaan olisi muiden maiden kansallisten kilpailuviranomaisten tai tuomioistuinten ratkaisuilla.
  • Vanhentuminen. Direktiivin mukaan vahingonkorvauskanteiden nostamiseen sovellettavan vanhentumisajan tulee olla vähintään viisi vuotta siitä lukien, kun mm. kilpailuoikeuden rikkominen on päättynyt ja kantajan tiedossa on tai sen voidaan kohtuudella olettaa olevan tietoinen vahingosta. Niin ikään direktiivin mukaan vanhentumisajan tulisi keskeytyä tai katketa kilpailuviranomaisten tutkinnan ajaksi, ja jatkua aikaisintaan vuoden kuluttua lainvoimaisesta päätöksestä. Mietinnössä ehdotetaan ko. vanhentumissäännösten lisäksi sitä, että edellä mainittu viiden vuoden vanhentuminen olisi katkaistava 10 vuoden kuluessa rikkomisen päättymisestä. 


Mietinnössä ehdotetaan vahingonkorvauksen taloudellista seuraantoa, vaikka direktiivissä tätä ei edellytetä tai edes lainkaan käsitellä. Taloudellisella seuraannolla tarkoitetaan mietinnössä sitä, että esimerkiksi liiketoimintakaupassa myös ostaja on velvollinen maksamaan yrityskauppaa edeltäneellä ajanjaksolla kaupan kohteen aiheuttamat vahingot, jos ostaja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta. Ainakaan toistaiseksi vastaavaa lainsäädäntöä tai edes oikeuskäytäntöä ei ole muissa EU-maissa.

Toisaalta eräitä direktiivin mahdollistamia seikkoja ei ehdoteta sisällytettäväksi kansalliseen lainsäädäntöömme. Esimerkiksi sovintomenettelyn sakkoa alentavaa vaikutusta ei ehdoteta lisättäväksi kansalliseen lainsäädäntöömme, vaikka direktiivi tämän mahdollistaisi.

Tulevan lainsäädännön sisältöön on vielä mahdollista vaikuttaa ennen kuin asia siirtyy Eduskunnalle. Lausunnot työ- ja elinkeinoministeriölle tulee toimittaa viimeistään 11.9.2015. Keskustelemme mielellämme kanssanne ehdotuksen käytännön vaikutuksista yrityksenne kannalta.

 

Annamme mielellämme lisätietoja:
Sari Hiltunen
Mikko Huimala
Salla Mäntykangas-Saarinen

 

Lisätietoja työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla