28.9.2021

Kestävyyskysymysten painoarvo kilpailuoikeudessa kasvaa

Yritysten väliset vastuullisuutta ja kestävää kehitystä edistävät sopimukset ja yhteistyömuodot voivat olla kilpailuoikeuden vastaisia, jos niillä rajoitetaan kilpailua. Kilpailua rajoittava yhteistyö voi kuitenkin olla sallittua, jos sillä saavutetaan riittäviä tehokkuushyötyjä. Euroopan komissio on perinteisesti hyväksynyt kilpailuoikeudellisiksi tehokkuushyödyiksi erityisesti yhteistyön taloudellisen tehokkuuden. Muun muassa yhteistyön ympäristöhyötyjen tulkinta on ollut kilpailuoikeudellisessa kontekstissa epäselvää.

Jos komissio noudattaisi tavanomaista käytäntöään, se voisi kieltää yritysten välisen yhteistyöjärjestelyn sillä perusteella, että kyseinen järjestely nostaisi tietyn tuotteen kuluttajahintoja, vaikka se samalla selvästi hyödyttäisi muita (tulevia) kuluttaja-asiakkaita esimerkiksi vähentämällä ilmansaasteita tai kasvihuonekaasupäästöjä.

Monet kilpailuoikeuden alan toimijat ovat kuitenkin heränneet huomaamaan, että ilmastokriisi ja ympäristötavoitteet on välttämätöntä ottaa aiempaa paremmin huomioon myös kilpailuoikeudessa. EU:ssa käydään parhaillaan vilkasta keskustelua siitä, miten kilpailusäännöt ja vastuullisuuskäytännöt voitaisiin sovittaa yhteen Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa. Komissio on luvannut ohjeistaa, miten yhteistyötä voidaan tehdä kilpailusääntöjen mukaisesti ja niin, etteivät ”viherpesukäytännöt” aiheuta haittaa kuluttajille tai kielteisiä vaikutuksia kilpailulle.

Komission toimenpiteet tilanteen ratkaisemiseksi

Syksyllä 2020 komissio käynnisti aiheesta keskustelun ja pyysi lausuntoja siitä, miten kilpailusäännöt ja kilpailupolitiikka voisivat osaltaan edistää kestävää kehitystä ja ilmastokriisin torjuntaa. Kilpailuoikeuden alalla komissio on keskittänyt huomionsa erityisesti yritysten väliseen yhteistyöhön. Myös Castrén & Snellman antoi komissiolle lausunnon. Vastauksessamme käsittelimme yritysten välisen yhteistyön ohella myös niitä haasteita, joita vastuulliset, määräävässä markkina-asemassa olevat yhtiöt tällä hetkellä kohtaavat (kaikki vastaukset ovat englanniksi luettavissa täällä).

Euroopan komissio julkaisi 10.9.2021 Competition Policy Brief -uutiskirjeen (saatavissa englanniksi täällä), jossa se esitti yhteenvedon keskustelusta, jota on käyty ympäristökysymysten ja ilmastokriisin huomioimisesta EU:n kilpailupolitiikassa. Komissio lupasi parantaa horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä koskevien suuntaviivojen selkeyttä ja niihin liittyvää oikeusvarmuutta kestävyyttä edistävien hankkeiden osalta.

Mitä komissiolta voidaan odottaa?

Ensinnäkin komissio aikoo selventää sitä, millaista yhteistyötä yritykset voivat tehdä kestävyystavoitteidensa saavuttamiseksi kuitenkaan rajoittamatta kilpailua (SEUT 101 artiklan 1 kohta). Unionin kilpailuoikeuden mukaan kilpailua rajoittavat sopimukset voidaan myös tietyin edellytyksin sallia. Toiseksi komissio aikookin käsitellä sitä, miten SEUT 101 artiklan 3 kohdan poikkeussäännöstä sovelletaan kestävää kehitystä edistäviin sopimuksiin.

Komissio aikoo tarkastella ainakin seuraavia poikkeussäännöksen sovellettavuuteen liittyviä kysymyksiä:

  • Kestävyyshyödyt voitaisiin nähdä laadullisina hyötyinä, koska kuluttajat saattavat pitää vastuullisia tuotteita muita suuremmassa arvossa.
  • Kestävyyshyödyt eivät välttämättä ole välittömästi havaittavia, vaan ne saattavat liittyä esimerkiksi jonkin tuotteen tuotanto- tai jakelutapoihin. Edellytyksenä on kuitenkin komission mukaan, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan näistä kestävyyshyödyistä tuotteen hinnassa.
  • Hyötyjä arvioitaessa keskeisessä asemassa on hyödyn saava kuluttajaryhmä. Komissio ottaa toisilla markkinoilla saavutetut hyödyt huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että hyödyn saavat kuluttajat ovat pääosin samoja kuin ne, joihin kilpailunrajoitus vaikuttaa.
  • Millaisten markkinahäiriöiden vallitessa yritysten voi olla välttämätöntä tehdä yhteistyötä rohkaistakseen kuluttajia valitsemaan ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja tai vähentämään edelläkävijöille koituvaa haittaa (ns. first mover disadvantage) ja toisaalta milloin nykyinen säätely tarjoaa yrityksille sellaisia kannustimia, ettei yhteistyö ole tarpeen.

Komissio saattaa yllä mainitun lisäksi antaa yrityksille yksilöllisiä ohjeita ohjekirjeiden muodossa ja päättää, ettei kilpailusääntöjä sovelleta tiettyihin hankkeisiin. Komissio kannustaa myös kaikkia yrityksiä esittämään sille käytännön esimerkkejä tarkasteltavaksi.

Tavoitteisiin on vielä matkaa

Komissio korostaa, että kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden edistämisessä avainasemassa ovat toimivat ja oikeudenmukaiset markkinat, joita kilpailuoikeus ja -politiikka tukevat. Silloin esimerkiksi kilpailullisilla markkinoilla toimivilla yrityksillä on kannustimia löytää kustannustehokkaampia toimintatapoja ja innovoida ilmastoystävällisempiä tuotteita kestävyyttä arvostaville kuluttajille.

C&S ja useat muut komission kuulemispyyntöön vastanneet tahot ovat esittäneet, että komission tulisi päivittää perinteisiä täytäntöönpanokäytäntöjään ja ottaa ympäristötavoitteet täytäntöönpanossa paremmin huomioon. Unionin oikeuden ei teoriassa pitäisi olla tälle esteenä, koska SEUT-sopimuksen mukaan ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi (SEUT 11 artikla). SEUT 101 artiklan sanamuoto ei myöskään velvoita komissiota noudattamaan suppeaa kuluttajien edun määritelmää, jonka mukaan tuotteesta maksavan kuluttajan pitäisi suoraan hyötyä rajoittavasta yhteistyöstä.

Komission myönnytykset ilmastokriisiä painottaneiden hyväksi eivät valitettavasti vaikuta niin kunnianhimoisilta kuin osa meistä keskusteluun osallistuneista olisi toivonut. Oikeusvarmuus, jota komissio on luvannut edellä mainituilla selvennyksillään edistää, on kuitenkin erittäin tervetullutta.

Lisäksi on hyvä huomata, että Euroopan unionin tuomioistuin saattaa pyrkiä edistämään ympäristö- ja kestävyystavoitteiden saavuttamista komissiota rohkeammin: niin se on toiminut jo aiemminkin muissa yhteyksissä. Esimerkiksi Suomea koskeneessa asiassa Concordia Bus (C-513/99) unionin tuomioistuin piti hyväksyttävänä sitä, että julkisessa hankintamenettelyssä ympäristötekijät oli otettu huomioon tarjousten vertailussa jo ennen kuin hankintadirektiivit tämän nimenomaisesti sallivat ja vaikka komissio oli asiasta eri mieltä.

Unionin tuomioistuimen ratkaisuja odotettaessa keskustelu varmasti jatkuu.

 

Anna Kuusniemi-Laine
Joona Havunen
Anna Joutsi