26.2.2018

Esitys korkovähennysten rajoittamisesta heikentäisi Suomen kilpailukykyä

Valtiovarainministeriö antoi joitain viikkoja sitten lakiesitysluonnoksen muutoksista korkomenojen vähennysoikeuteen. Esitys sisältää merkittäviä ongelmia, jotka uhkaavat heikentää Suomen kilpailukykyä kansainvälisten sijoitusten kohdemaana. Sen lisäksi esitys on ongelmallinen yritysten ja rahoituslaitosten kannalta.

 

Suomen kansallinen sääntely direktiivin minimitason mukaiseksi

Ehdotettujen muutosten taustalla on EU:n veron kiertämisen estämistä koskeva direktiivi (ATAD), joka asettaa kansalliselle sääntelylle minimitason. VM:n esitys on kuitenkin huomattavasti direktiivin vaatimuksia tiukempi. Suomen ei tulisi toteuttaa direktiivin minimitasoa tiukempaa sääntelyä, sillä emme vielä edes tiedä, miten keskeiset kilpailijamaamme panevat samaisen direktiivin täytäntöön – alustavien tietojemme mukaan eivät ainakaan yhtä tiukasti kuin Suomi ehdotuksessaan. Lisäksi Suomen pitäisi hyödyntää direktiivin antama liikkumavara maamme kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Korkorajoitussäännösten ote kiristyy

Jo direktiivin minimitaso kiristäisi merkittävästi kansallisia korkorajoitussäännöksiä, mutta VM:n esitysluonnos tiukentaa niitä vielä enemmän. Sen mukaan rajoitusten piiriin kuuluisivat etuyhteyskorkojen lisäksi ulkopuolisilta otettujen lainojen korkokulut. Rajoitussäännöksen soveltamisala laajenisi niin, että rajoitus koskisi muiden muassa myös kiinteistötoimialaa ja rahoitusalan yrityksiä. Myös koron käsitteen määritelmä laajenisi huomattavasti, ja sen piiriin tulisivat ainakin erilaiset pankkien palkkiot ja neuvonantokulut.

Esityksen mukaan kolmansille osapuolille maksettavien korkomenojen vähennyskelpoisuutta rajoitettaisiin vain silloin, kun verovelvollinen on osa konsernia tai etuyhteydessä toiseen osapuoleen tai sillä on kiinteä toimipaikka. On vähintään erikoista, että lainsäätäjä ohjaa näin voimakkaasti yritysten edellytyksiä järjestää toimintansa haluamallaan tavalla. Jos tytäryhtiön perustaminen tai toiminnan laajentaminen ulkomaille saastuttaa yrityksen käyttämän pankkirahoituksen, voimme perustellusti kysyä, onko tällainen sääntely sijoittumisvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävää.

Koska nykysääntelyyn lienee tulossa muutoksia joka tapauksessa, esitysluonnoksen ongelmallisimmat kohdat on korjattava viipymättä. Uusi sääntely pakottaa verovelvolliset uudelleenarvioimaan rahoitusjärjestelyitään ja jopa yritysrakenteitaan. Siksi niiden on saatava selvyys lopullisista sääntelymuutoksista mahdollisimman ajoissa. Verovelvollisten oikeusturva edellyttää, että mahdolliset muutokset ovat tiedossa heti verovuoden alkamisesta lähtien. Nyt ehdotettu aikataulu on kestämätön ainakin niille verovelvollisille, joiden verovuosi 2019 on jo alkanut.

Mielestäni esitysluonnoksesta pitäisi korjata vähintään seuraavat kohdat:

  1. Nettokorkomenojen tulisi olla vähennyskelpoisia 3 miljoonaan euroon asti, kuten direktiivissä mahdollistetaan.
  2. Tämän rajan tulisi koskea niin etuyhteysyrityksille kuin kolmansillekin maksettavia korkoja. Korkomenojen erilainen kohtelu lisää turhaa hallintoa ja rajoittaa tarpeettomasti erityisesti konsernien mahdollisuuksia hoitaa rahoituksensa parhaaksi katsomallaan tavalla.
  3. Korkomenon määritelmää on tarkennettava siten, ettei se aiheuta tulkintaongelmia eikä korkomenon käsite laajene tarpeettomasti.
  4. Rahoitusalan yrityksiä koskeva poikkeusmahdollisuus pitäisi käyttää koko laajuudessaan.
  5. Tasevapautushuojennus pitää säilyttää ja siihen liittyviä tulkintaongelmia korjata tarkentamalla sääntelyä.
  6. Mikäli etuyhteyskorkoja ja ulkopuolisille maksettuja korkoja kohdellaan eri tavoin, pitää huolehtia, etteivät normaalit vakuusjärjestelyt muuta esimerkiksi pankkilainaa etuyhteysvelaksi.
  7. Esitysluonnoksen 25 prosentin EBITD-rajaa on korotettava direktiivin sallimaan 30 prosenttiin.

Ennustettava verokohtelu ja joustavat rahoitusmahdollisuudet ovat ratkaisevia tekijöitä, kun kansainväliset sijoittajat päättävät sijoituksista Suomeen. Korkorajoitussäädökset ovat verokohtelun oleellinen osa. Koska emme vielä tiedä muiden valtioiden ratkaisuja, on täysin tarpeetonta heikentää Suomen houkuttelevuutta toteuttamalla tämäkin direktiivi tiukempana kuin kansainvälisesti on sovittu.