25.10.2016

Asfalttikartelliasia: Helsingin hovioikeus hylkäsi kaikki kanteet päämiestämme kohtaan

Helsingin hovioikeus antoi 20.10.2016 ratkaisut ns. asfalttikartelliin perustuvissa vahingonkorvausasioissa. Hovioikeus määräsi KHO:n 29.9.2009 toteamaan kartelliin osalliset asfalttiyhtiöt korvaamaan Suomen valtiolle ja 39 kunnalle yhteensä noin 24 miljoonaa euroa ja hylkäsi siten valtaosan yhteensä noin 120 miljoonan euron korvausvaatimuksista.

Osan vaatimuksista hovioikeus hylkäsi vanhentumisen vuoksi ja osan kilpailunrajoitusta tai vahingon olemassaoloa koskevan näytön taikka syy-yhteyden puuttumisen vuoksi. Lisäksi hovioikeus hylkäsi kaikki vaatimukset niitä vastaajia kohtaan, jotka eivät osallistuneet kilpailunrajoitukseen vaan olivat hankkineet rajoitukseen osallistuneen yhtiön osakekannan tai liiketoiminnan. Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi, ettei Suomen valtion edustajien tietoisuus kilpailunrajoituksista tai osallisuus niihin poistanut valtion oikeutta vahingonkorvaukseen, ja hyväksyi siten osan valtion vaatimuksista.

Taloudellinen seuraanto ei sovellu vahingonkorvausperusteeksi

Hovioikeus otti ensimmäistä kertaa kantaa taloudellisen seuraannon periaatteen sovellettavuuteen vahingonkorvausperusteena. Taloudellisen seuraannon periaate on kehitetty Euroopan unionin tuomioistuimen sakkoja koskevassa päätöskäytännössä. Periaatteen mukaan vastuun kantaa se taloudellinen toiminta, johon rikkomus voidaan liittää.  Sakkovastuu voidaan siis määrätä tietyin perustein muullekin kuin kilpailunrajoitukseen osallistuneelle yritykselle. Vastuuseen voi joutua esimerkiksi liiketoiminnan ostaja – myös ajalta ennen kauppaa.

Hovioikeuden mukaan EU-oikeus ei anna perusteita soveltaa taloudellisen seuraannon periaatetta vahingonkorvausvastuuseen, vaan vastuuta on arvioitava Suomen lainsäädännön mukaan. Suomen oikeuteen ei sisälly yleistä sääntöä, jonka perusteella ulkopuolinen taho voisi pelkästään taloudellisen seuraannon perusteella joutua vastuuseen toisen vastuupiirissä syntyneen vahingon korvaamisesta.

Taloudellisesta seuraannosta ei säädetä myöskään 26.12.2016 voimaantulevassa laissa kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista.  

Tietoisuuteen perustuva vanhentumisaika alkoi seuraamusmaksuesityksestä

Hovioikeuden katsoi näytön perusteella ns. raakapuuasiassa annetun ennakkopäätöksen KKO 2016:11 mukaisesti, että kantajien tietoisuuteen perustuva vanhentumisaika on alkanut Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksestä ja tietoisuudesta riippumaton kymmenen vuoden vanhentumisaika urakkahinnan maksamisesta. Tietoisuuden syntymistä arvioidaan ennakkopäätöksen tapaan myös tulevassa kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevassa laissa.

Kilpailurikkomuksen olemassaolo, syy-yhteys ja vahingon aiheutuminen arvioitava sopimuskohtaisesti

Hovioikeuden mukaan KHO:n seuraamusmaksuasiassa 29.9.2009 antaman päätöksen perusteena olleilla seikoilla ei ole sitovaa vaikutusta. Se tarkoittaa, ettei päätös saa oikeusvoimavaikutusta eikä erityistä todistusvaikutusta myöhemmässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä. Hovioikeuden mukaan näytön arviointia ei voida perustaa aikaisempaan päätökseen siinäkään tilanteessa, että todistelu kilpailunrajoituksen olemassaolosta ja laajuudesta olisi sama. Vaikka korvausvaatimusten taustalla oli KHO:n toteama laajempi järjestely, hovioikeuden mukaan keskeistä on arvioida, miten kuhunkin yksittäiseen tarjouskilpailuun liittynyt markkinoiden jakaminen ja tarjousyhteistyö on vaikuttanut sopimuksen hintatasoon.

Hovioikeus arvioi kilpailunrajoituksen sisältöä ja laajuutta eri tavalla kuin KHO muun muassa kilpailunrajoituksen keston ja valtakunnallisuuden osalta. Tulevan kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan lain mukaan hallintotuomioistuimen päätös on kuitenkin otettava lähtökohdaksi vahingonkorvausasiassa. Lisäksi tuleva laki sisältää kartelleja koskevan vahinko-olettaman, jonka vastaaja voi kuitenkin kumota esimerkiksi hovioikeuden sopimuskohtaisesti käsittelemällä syy-yhteyttä koskevalla näytöllä.    

Hovioikeus otti lisäksi päätöksissään kantaa useisiin muihin myös jatkossa merkityksellisiin kysymyksiin, kuten yhteisvastuuseen, korkoihin ja vahingon määrään. Päätökset eivät ole vielä lainvoimaisia.