16.1.2017

Jakaako uusi vuosi verottajalle parhaan käden?

Vuoden 2017 alusta tuli voimaan uusi verotusmenettely, joka koskettaa meitä kaikkia – niin sinua, minua kuin omistamiamme yrityksiä. Käsittelimme uudistuksia yleisemmin tuoreessa uutisessamme. Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy verotuksen oikaisumahdollisuuksiin. Uusi lainsäädäntö antaa verottajalle aiempaa vapaammat kädet oikaista jo kertaalleen vahvistettua verotusta jälkikäteen. Tässä blogikirjoituksessa pureudun muutoksiin tarkemmin.

Verotettavan syyllisyydestä verottajan vapaaseen harkintaan

Vanhojen oikaisusääntöjen mukaan tietyn vuoden verotusta voidaan oikaista verovelvollisen vahingoksi pisimmillään noin kuuden vuoden ajan. Olennaista on, että oikaisu näin pitkän ajan kuluttua edellyttää selvää vilpillisyyttä tai virhettä: verovelvollisen on tullut jättää veroilmoitus kokonaan antamatta tai antaa se puutteellisena, erehdyttävänä tai vääränä. Ilman tällaista puutteellisuutta oikaisu on tehtävä selvästi lyhyemmässä ajassa, tai toimitettu verotus jää sellaisenaan voimaan. Vanhoja oikaisusääntöjä sovelletaan jatkossakin vuoden 2016 ja tätä aiempien vuosien verotuksen oikaisemiseen.

Verovuoden 2017 alusta lähtien edellytys verovelvollisen virheellisestä toiminnasta poistui. Verotusta voidaan siis oikaista, vaikka verovelvollinen olisi antanut parhaan ymmärryksensä mukaan oikeat tiedot verottajalle, jos tämän tulkinta tilanteesta on erilainen kuin verovelvollisen.

Oikaisuaika lyhennettiin samalla kolmeen vuoteen. Verottajalle annettiin kuitenkin oikeus päättää harkinnanvaraisesti oikaisuajan jatkamisesta yhdellä vuodella, jos se on saanut verotukseen vaikuttavan tiedon poikkeuksellisen myöhään tai verovelvollisen katsotaan vaikeuttaneen verotusta.

Yrityksille erityisen suuri merkitys on poikkeussäännöllä, jonka mukaan siirtohinnoitteluoikaisuissa sekä konsernien sisäisissä rahoitus- ja yritysjärjestelyissä oikaisuaika on kuusi vuotta. Oikaisuaika säilyi siis tältä osin ennallaan, mutta vanhoista säännöistä poiketen oikaisu ei näissäkään tilanteissa enää edellytä verovelvollisen vilpillisyyttä tai virhettä. Sama pidennetty oikaisuaika koskee tietyin edellytyksin oikaisuja, jotka perustuvat veroviranomaisten kansainvälisessä tietojenvaihdossa saatuihin tietoihin.

Oikaisu ei kuitenkaan ole uusien sääntöjen mukaan mahdollinen, jos Verohallinto on jo aiemmin – esimerkiksi verotusta toimittaessaan – selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut asian.

Kolmen vuoden epävarmuusaika?

Uusi oikaisumenettely jättää avoimia kysymyksiä: milloin Verohallinnon tulkitaan selvittäneen ja nimenomaisesti ratkaisseen asian niin, ettei oikaisua voida enää tehdä? Jo vanhastaan Verohallintoa on toisinaan ollut haastavaa saada nimenomaisesti selvittämään ja ratkaisemaan yksittäinen avoin verokysymys, vaikka kannanottoa olisi nimenomaisesti pyydetty veroilmoituksella. Pahimmillaan verovelvolliselle on vielä verotuspäätöksen saatuaankin jäänyt epäselväksi, onko Verohallinto nimenomaisesti ratkaissut verokysymyksen vai onko se vain jätetty erikseen selvittämättä.

Toinen kysymys liittyy oikaisumahdollisuuden ajalliseen päättymiseen – tai päättymättömyyteen. Kun oikaisu voidaan uudessa verotusmenettelyssä tehdä ilman verovelvollisen virhettä, verovelvollisella ei käytännössä ole keinoja varmistua verotuksen lopullisuudesta ennen kuin kolmen vuoden määräaika on kulunut loppuun ilman Verohallinnon yhteydenottoa.

Pahimmissa uhkakuvissa Verohallinto lähettää kolmannen vuoden joulupostin seassa päätöksensä oikaisuajan pidentämisestä, jolloin epävarma tilanne jatkuu. Toivottavasti verokarhu ei sentään naamioi joulupakettiaan ainakaan tosiseikkojen vastaisesti pisimmän oikaisuajan piiriin kuuluvaksi konsernitilanteeksi säilyttääkseen oikaisuvaltuutensa mahdollisimman pitkään.

Varmuutta ennakkoratkaisuista?

Verohallinto on saanut kyseenalaista julkisuutta muun muassa salattuja ulkomaan sijoituksiaan ilmoittaneiden ”verokatujien” tapauksessa: viime marraskuussa se kieltäytyi julkistamasta kriteereitä, joiden nojalla se päätti siirtää osan verokatujien tapauksista poliisitutkintaan – ja jättää osan siirtämättä. Verohallinnon salailu herätti runsaasti kysymyksiä menettelyn yhdenvertaisuudesta. Siitä kanneltiinkin myöhemmin eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Nyt voimaan tulleen oikaisumenettelyuudistuksen julkilausuttuna tavoitteena on muun muassa verovelvollisten oikeusturvan parantaminen. Jos verottaja kuitenkin toimii yhtä arvaamattomasti ja salailevasti kuin verokatujien tapauksessa, lopputulos on kuitenkin vahvasti ristiriidassa tavoitteiden kanssa.

Toivottavasti uhkakuvat jäävät vain verokarhun talviuniin. Se on mahdollista, sillä esimerkiksi erilaiset ennakolliset menettelyt ja tehokkaampi asiakasyhteistyö ovat viime aikoina olleet vahvasti Verohallinnon agendalla.

Aika näyttää lopulta, miten suuriin yllätyksiin oikaisumenettelyn uudistus johtaa, kun vuoden 2017 ja myöhempien vuosien verotuksen oikaiseminen tulee ajankohtaiseksi. Yllätyksettömästi voi kuitenkin ennustaa, että ennakkoratkaisut tulevat entistäkin tärkeämmiksi, kun yritykset pyrkivät vähentämään yllätyksiä verokohtelussaan.